Epäkunnioittava käytös vahingoittaa omanarvontuntoa.
Epäkunnioittava käytös vahingoittaa omanarvontuntoa monella tavalla. Omanarvontunto on käsitys omasta arvosta ja itsearvostuksesta, ja se on keskeinen osa henkistä hyvinvointia. Kun saa osakseen epäkunnioittavaa käytöstä, se voi saada tuntemaan itsensä arvottomaksi, näkymättömäksi tai vähäpätöiseksi.
Tässä muutamia tapoja, jotka ovat epäkunnioittavaa käytöstä ja rikkovat omanarvontuntoa:
- Vähättely ja kritiikki
- Huomiotta jättäminen
- Kontrollointi ja manipulointi
- Uskottomuus parisuhteessa
- Valheet
- Fyysinen tai henkinen väkivalta
Vähättely ja kritiikki
Jatkuva vähättely, kritiikki tai nöyryyttäminen johtavat itsetunnon heikkenemiseen ja saavat henkilön kyseenalaistamaan omat kykynsä ja arvonsa. Kun henkilö kokee toistuvasti epäkunnioittavaa käytöstä, kuten nimittelyä, huutamista, fyysistä tai henkistä väkivaltaa, vähättelyä tai manipulointia, se johtaa itsetunnon heikkenemiseen ja tunteeseen, että ei ole arvokas tai kunnioituksen arvoinen.
Tällainen käytös saa ihmisen kyseenalaistamaan omat kykynsä, arvonsa ja paikkansa suhteessa muihin. Se voi myös johtaa turvallisuuden tunteen menetykseen, mikä on tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta. Kun henkilö ei tunne olevansa turvassa ja arvostettu, se aiheuttaa syvää henkistä tuskaa ja yksinäisyyden tunteita.
Lisäksi epäkunnioittava käytös vahvistaa negatiivisia uskomuksia itsestä ja omasta arvosta, mikä johtaa negatiiviseen itsepuheluun ja itsekritiikkiin. Tämä luo noidankehän, jossa henkilö alkaa itsekin uskoa näihin negatiivisiin ajatuksiin, mikä entisestään vahingoittaa omanarvontuntoa. Ajan saatossa muodostuu kuva itsestä vähempiarvoisena ja vähemmän osaavana kuin oikeasti on.
Huomiotta jättäminen
Huomiotta jättäminen vahingoittaa omanarvontuntoa monin tavoin. Kun yksilöä jätetään jatkuvasti huomiotta, se luo tai vahvistaa sisäistä uskomusta siitä, ettei ole riittävän arvokas tai tärkeä muiden silmissä. Tämä johtaa itsearvostuksen ja itseluottamuksen heikkenemiseen. Omanarvontunto rakentuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja kun positiivista palautetta ja tunnustusta ei saada, käsitys omasta arvosta sen mukaan.
Huomiotta jättäminen estää yksilöä kehittymästä terveitä ihmissuhteita ja sosiaalisia taitoja, koska hän ei saa tarvittavaa palautetta ja oppimiskokemuksia vuorovaikutuksessa läheisissä ihmissuhteissa. Tämä voi johtaa eristäytymiseen ja yksinäisyyden tunteisiin, mikä puolestaan voi pahentaa omanarvontunnon ongelmia.
Lisäksi, kun ihminen kokee tulevansa jatkuvasti huomiotta jätetyksi, hän voi alkaa sisäistää ajatuksen, että on jotenkin viallinen tai ei kelpaa sellaisena kuin on. Tämä voi johtaa negatiivisiin itsepuheluihin ja itsekritiikkiin, mikä vahingoittaa entisestään omanarvontuntoa.
Vaihtoehtoisesti voi muodostua uskomus ettei tarvitse muita ihmisiä, vaan on parempi olla yksin. Tai mikäli henkilö on parisuhteessa ja saa perheen, hän voi silti elää omaa erillistä elämäänsä lähisuhteissa. Näin hän siirtää eteenpäin huomiotta jättämisen perintöä.
Kontrollointi ja manipulointi
Kontrolloiva käytös voi riistää henkilöltä tunteen omasta itsemääräämisoikeudesta ja itsenäisyydestä, mikä on tärkeä osa omanarvontuntoa. Kontrolli tai manipulaatio, voi saada aikaan voimattomuuden ja arvottomuuden tunteita.
Kontrollointi ja manipulointi vaikuttavat yksilön kykyyn luottaa itseensä ja omiin näkökulmiin ja saavat aikaan riippuvuuden tunnetta. Kyky kuunnella omaa sisäistä ääntä, joka tukee hyvinvointia hiljenee, tai ehkäpä se ei ole koskaan edes saanut tilaa tulla kuulluksi. Yksilö kyseenalaistaa oman arvonsa omana itsenään ilman suoritteita ja toisten miellyttämistä. Hän on olemassa vain muiden jatkeena pahimmillaan.
Tämä kaikki vääristää hänen sosiaalisia suhteitaan ja käsitys siitä mikä on tervettä ihmissuhteissa jää muodostumatta. Sen sijaan käsitys ihmissuhteista painottuu enemmän läheisriippuvuuden puolelle.
Uskottomuus parisuhteessa
Uskottomuus parisuhteessa murentaa luottamusta ja saa yksilön tuntemaan itsensä riittämättömäksi ja kyseenalaistamaan omaa arvoaan. Uskottomuus koetaan usein syvänä petoksena, joka jättää jälkeensä pitkäaikaisia emotionaalisia haavoja.
Uskottomuus saa aikaan luottamuksen menetyksen, itsekritiikin lisääntymistä, itsensä vertailua muihin, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteita. Nämä kaikki edellä mainitut saavat usein aikaan masennusta ja ahdistusta. Uskottomuus romahduttaa sen turvallisuuden pohjan, jolle suhde on rakentunut ja saa yksilön miettimään minkä arvoinen hän on, että häntä kohtaan voidaan toimia näin.
Siksi onkin tärkeää, että parisuhteessa opitaan erillisyyttä ja toisen toiminnan syiden olevan toisen omissa kipupisteissä. Mikäli erillisyyttä ei parisuhteessa opita, pohdinnan tulos johtaa väistämättä päätelmään, että itsessä on jotain vikaa, kun toinen toimii tällä tavalla. Tämä päätelmä vaikuttaa negatiivisesti omanarvontuntoon. Erillisyyden puuttuminen parisuhteessa on symbioottinen eli läheisriippuva parisuhde.
Valheet
Valheet luovat todellisuudesta valheiden kertojan mukaisen, tämä luo epäaidon todellisuuden, jossa tosi pitää varmistaa muilta ihmisiltä ja henkilön on vaikea oppia luottamaan omaan arviointikykyynsä asioissa.
Valheiden keskellä kasvaminen voi vaikuttaa omanarvontuntoon monin eri tavoin, ja seuraukset ovat pitkäkestoisia. Lapsi oppii vähitellen ettei muihin ihmisiin tai omaan arvostelukykyyn kannata luottaa. Tämä luo haasteita terveiden ihmissuhteiden rakentamisessa elämän varrella, sillä käsitys luottamuksesta on rikottu jo varhain.
Kun lapsi kasvaa valheiden ympäröimänä käsitys omasta itsestä vääristyy, sillä hänen ympärillään olevat sosiaaliset peilit ovat rikkonaisia. Valheiden verkossa viestit ovat ristiriitaisia, on vaikea tietää mihin voi luottaa ja mihin ei. Tästä kasvaa sisäinen konflikti, jota voi joko alkaa kuuntelemaan ja oppia elämään realiteeteissa tai konfliktin voi myös hiljentää päihteillä tai tunteiden kylmettämisellä.
Fyysinen ja henkinen väkivalta 
Väkivalta on äärimmäinen epäkunnioituksen muoto, joka voi jättää pysyviä jälkiä sekä fyysisesti että henkisesti, ja se voi tuhota uhrin omanarvontunnon täysin.
Väkivalta, olipa se fyysistä tai henkistä, lähettää uhrille viestin, että hän ei ole arvokas, rakastettava tai kunnioitettava. Tällaiset kokemukset voivat vahingoittaa yksilön itsekuvaa ja omanarvontuntoa pitkällä aikavälillä. Väkivalta vaikuttaa yksilön kykyyn luottaa läheisiin ihmisiin ja luo negatiivisen tai alistetun omanarvontunnon.
Käsitys omasta arvosta muotoutuu ehdolliseksi. Kun miellyttää tarpeeksi muita tai osaa käyttäytyä oikealla tavalla voi mahdollisesti saada hyväksyntää tai ainakin välttyä väkivallalta. Mutta yksilö ei tule hyväksytyksi omana itsenään ja tämä luo rikkonaisen omanarvontunnon.
Omanarvontunnon vahvistamiseksi on tärkeää tunnistaa ja asettaa rajoja epäkunnioittavalle käytökselle, hakea tukea ja tarvittaessa ammattiapua, kuten terapiaa. On myös tärkeää kehittää itsetuntemusta ja oppia arvostamaan itseään, jotta voi rakentaa terveen ja kunnioittavan suhteen niin itseensä kuin muihin ihmisiin.
Jos haluat saada lisää tietoa omanarvontunnosta ja sen vaikutuksista elämään Tilaa itsellesi maksuton Omanarvontunto -opas. Liityt samalla Omanarvontunto sähköpostilistalle, saat viikottain viikkokirjeen aiheesta ja saat ilmoituksen sähköpostiisi, kun uusia omanarvontunto -tapahtumia tai julkaisuja on luvassa.
Ritva Huusko
Psykoterapeutti, perheterapeutti
