Omanarvontunnon rikkova trauma liittyy aina arvostuksen ja kunnioituksen nilkuttamiseen kiintymyssuhteissa. Trauma voi muodostua yhdestä turvallisuuden tunnetta järkyttäneestä tapahtumasta tai se voi olla useamman traumaattisen tapahtuman aikaansaama kompleksinen trauma.
Trauman synty
Äkillinen ja yllättävä tapahtuma, jonka olemme kokeneet jättää meihin muistijäljen. Mitä vahvempi koettu tunne tapahtumassa on, sitä tarkemmin tilanteen yleensä muistaa tai sen muistamiselta pyrkii suojautumaan ja unohtamaan. Tällaista suurten, vaikeiden tunteiden tapahtumaa tai tapahtumaketjun aikaansaamaa tilaa sanotaan traumaksi.
Turvallisuuden tunteen järkyttyminen, pelko, kipu, säikähtäminen ovat tunteita, joiden kokemiseen ja muistamiseen tarvitsee turvallisuuden kokemusta. Jos kokemus järkyttää liikaa turvallisuuden tunnetta, mieli pyrkii suojautumaan ja unohtamaan kokemuksen, johon nämä tunteet liittyvät.
Mielen suojautuminen
Mieli kykenee käsittelemään isojen tunteiden tapahtumaa, kun yksilöllä on riittävän turvallinen elämäntilanne. Vasta silloin mieli pystyy vähitellen laskemaan suojaustaan ja päästämään asioita tietoiseen mieleen. Jos mielen suoja rikkoutuu, voi se saada aikaan mielen rikkoutumisen, jolloin arjen realiteetit häviävät hetkeksi tai pidemmäksi aikaa.
Suurimmalla osalla ihmisistä näin ei kuitenkaan käy, vaan mielen puskuri pitää liian pelottavat ja tuskalliset asiat syrjässä. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteivätkö traumamuistot vaikuttaisi elämään. Vaikka niitä ei pysty muistamaan, ne vaikuttavat elämään. Usein traumoja oireillaan monin eri tavoin kehollisesti ja mielen tasolla.
Mitä enemmän turvattomuuden tunnetta muisto herättää, sitä enemmän mieli pyrkii suojaamaan trauman kokenutta arjessa. Mielen tapoja suojata yksilöä ovat mm.
- tunteiden etäännyttäminen tapahtumasta
- asian unohtaminen
- asian kieltäminen
- tilanteen selittäminen vähemmän tuhoa aikaan saaneena
- positiivisen merkityksen antamisella tapahtumalle
- kieltäytyminen puhumasta ja muistelemasta mitään asiaan liittyvää
Omanarvontunnon rikkova trauma
Jos trauman synty liittyy turvattomiin kiintymyssuhteisiin, vaikuttaa se väistämättä omanarvontunteeseen negatiivisesti. Terve omanarvontunto tarvitsee turvallisen kiintymyssuhteen kasvualustakseen. Kiintymyssuhteen ollessa turvaton kasvaa yksilölle rikottu omanarvontunto.
Rikotussa omanarvontunnossa yksilö näkee itsensä riittävän hyvänä vain silloin kun hän suorittaa riittävästi tai alistuu muiden tahdon alle. Pahimmassa tapauksessa yksilö ei koskaan koe olevansa riittävän rakastettava ja hyvä. Ja toisessa ääripäässä narsistinen omanarvontunto taas ei näe itsessä mitään kehittämisen tarvetta ja näkee muiden olevan syntipukkeja omiin vastoinkäymisiin tai hankalaan oloon.
Trauman käsitteleminen vapauttaa energiaa ja luo mahdollisuuksia elää haluamaansa elämää. Se luo myös pohjan omanarvontunnon eheämmäksi kasvamiselle. Trauman käsittelemättä jättäminen sitoo mielen rakenteita ja vie osan yksilön kapasiteetista, sitoen hänet rikottuun omanarvontuntoon.
Trauman käsittelyn mahdollistaa riittävän turvallinen elämäntilanne, joka tarkoittaa turvallisia ihmissuhteita ja vakaata elämäntilannetta, jossa uusia traumoja ei synny tiheällä tahdilla. Kukaan meistä ei voi ennustaa elämää, joten sellaista määritelmää on mahdoton antaa, ettei traumoja enää synny.
Blogitekstin kirjoittaja
Ritva Huusko
Perheterapeutti
Psykoterapeutti
