Rikottu omanarvontunto luo läheisriippuvuuden

Rikottu omanarvontunto luo läheisriippuvuuden. Rikottu omanarvontunto saa yksilön suojautumaan. Tämä näkyy erityisesti läheisissä ihmissuhteissa. Yksilö suojautuu, ettei häntä rikottaisi yhtään enempää. Ettei häntä hyljättäisi enää tunnetasolla ja muutoin.

Läheisriippuva parisuhde voi olla näennäisen läheinen

Suhde voi kyllä olla näennäisen läheinen. Tällaista suhdetta kutsutaan läheisriippuvaksi eli symbioottiseksi parisuhteeksi. Symbioottisessa suhteessa läheisriippuva osapuoli ei uskalla näyttää omia todellisia toiveita, tunteita ja tarpeita. Hän pelkää tulevansa hyljätyksi, jos hän osoittaa omat todelliset tarpeensa.

Niinpä läheisriippuvan yksilön tarpeet, tunteet ja toiveet jäävät näkymättömiksi – jopa häneltä itseltään. Hylkäämisen pelko saa yksilön hylkäämään itsensä, josta vuosien varrella kasvaa tyytymättömyyttä ja katkeruutta. Läheisriippuva on vihainen ja katkera läheisilleen, jotka eivät hylkää omia tarpeita hänen laillaan.

Läheisriippuvan hiljainen toive on, että hänen läheisensä osaisivat lukea hänen tarpeensa ja odotukset ja toimia niiden mukaan. Näinhän hänkin toimii läheisilleen. Hänellä ei ole sisäistä lupaa kertoa omista toiveistaan, tarpeistaan ja tunteistaan. Siksi hän odottaa, että hänen ympärillä olevat ihmiset lukisivat häntä ja toimisivat hänet huomioiden.

Läheisriippuva on näkymätön itselleen ja muille omine tarpeineen

Läheisriippuva joustaa pahimmillaan niin paljon itsestään, että hänestä tulee näkymätön itsestäänselvyys läheisille. He eivät osaa nähdä eivätkä ymmärtää läheisriippuvan yksilön tarpeita, koska hän ei niitä koskaan näytä. Ja vuosien myötä läheiset tottuvat odottamaan häneltä apua ja palveluksia enemmän kuin hänen hyvinvointinsa kestää.

Useinkaan läheiset eivät voi ymmärtää, että he olisivat vailla jotain mitään suurta, koska he ovat tottuneet hyvään palveluun. He ovat myös tottuneet siihen, että läheisriippuva joustaa lopulta aina omista menoistaan, tarpeistaan ja tunteistaan.

Rikottu omanarvontunto luo läheisriippuvuuden

Kun lapsella ei ole tilaa olla tarvitseva ja tunteva, hänelle kasvaa uskomus, että hänen tunteet, tarpeet ja toiveet ovat liikaa. Yksilö kasvaa siihen, että hänellä ei saa olla omia tunteita eikä tarpeita. Hän kokee olevansa muiden jatke ja toiveiden täyttäjä. Ja hän kokee tulevansa hyväksytyksi vain silloin, kun hän on kiltti ja joustava.

Näin kasvaa rikottu omanarvontunto, joka luo läheisriippuvuuden myöhemmissä ihmissuhteissa.