Neurokirjo ja ahdistus

Neurokirjo ja ahdistus kulkevat valitettavan usein käsi kädessä. Neurokirjo eli neurodiversiteetti kuvaa aivojen toiminnan ja käyttäytymisen luonnollista monimuotoisuutta. Se on käsite, joka tunnustaa ja arvostaa ihmismielen erilaisuutta, eikä pidä sitä ongelmana tai poikkeavuutena. Neurokirjon piirteitä voivat olla esimerkiksi autismikirjon häiriöt, ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder), dysleksia ja monet muut neurologiset erityispiirteet.

Ahdistus on yleinen mielenterveyden häiriö, joka voi vaikuttaa kaikkiin ihmisiin, mutta se voi olla erityisen yleistä neurodivergenttien ihmisten keskuudessa. Neurokirjon henkilöt voivat kokea ahdistusta monista syistä:

  • Ympäristön ylikuormituksesta
  • Sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteista
  • Rutiinien muutoksista
  • Liialliset rutiinit ja yllätyksellisyyden puuttuminen – dopamiinin tarve
  • Yrittäessään peittää neurokirjoisuutensa ja elää neurotyypillisen henkilön tavoin. Esimerkiksi henkilöillä, joilla on ADHD, voi olla vaikeuksia impulssien hallinnassa ja keskittymisessä, mikä voi johtaa ahdistuksen tunteisiin.
  • Autismikirjon henkilöt voivat kokea ahdistusta sosiaalisten tilanteiden ennakoimattomuudesta tai aistien yliherkkyydestä.

Ympäristön ylikuormitus

Neurokirjon henkilöt voivat olla erityisen herkkiä ympäristön ylikuormitukselle. Ympäristön ylikuormitus tarkoittaa tilannetta, jossa henkilön aistit ja kognitiiviset prosessit ovat ylittäneet kykynsä käsitellä tulevaa informaatiota. Tämä voi johtua esimerkiksi liiallisesta melusta, kirkkaista valoista, ruuhkaisista tiloista tai jatkuvasta muutoksesta ympäristössä.

Neurokirjoiset henkilöt kuvaavat aistien keräävän ja aivojen yrittävän prosessoida niin paljon tietoa ympäristöstä, että aivot väsähtävät neurotyypillistä nopeammin. Ympäristössä missä tapahtuu paljon aivot ylikuormittuvat kaikesta tietotulvasta. Jos liialliselta ärsyke- ja tietotulvalta ei osaa suojautua tai varata sen jälkeen riittävästi palautumisaikaa, aivot menevät ikään kuin vikasietotilaan, jossa niiden toiminta takkuaa. Tämä voi ilmetä ahdistuksena, ärtyneisyytenä, väsymyksenä tai ylivilkkauden lisääntymisenä.

Ympäristön ylikuormituksen välttämiseksi on tärkeää tunnistaa ja ymmärtää yksilön aistien herkkyydet ja tarpeet. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi rauhalliseen taukotilaan vetäytymistä, melun vähentämistä tai visuaalisen hälyn minimointia. Myös ennakoitavuus ja rutiinit voivat auttaa neurokirjon henkilöitä hallitsemaan ympäristön aiheuttamaa kuormitusta.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet

Neurokirjon henkilöillä voi olla haasteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jotka ilmenevät monin eri tavoin. Esimerkiksi autismikirjon henkilöt saattavat kokea vaikeuksia ymmärtää sosiaalisia vihjeitä, kuten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä, mikä voi johtaa väärinymmärryksiin ja kommunikaation ongelmiin. ADHD:n kanssa elävät henkilöt voivat puolestaan kohdata haasteita vuorotellen puhumisessa, impulsiivisuudessa ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisessä keskustelun aikana.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet voivat vaikuttaa ystävyyssuhteisiin, työelämään ja koulunkäyntiin. Henkilöt saattavat kokea ulkopuolisuutta tai yksinäisyyttä, jos heidän on vaikea muodostaa ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Yksinäisyyden kokemus muodostuu myös oman erilaisuuden ymmärtämisestä, jos kenelläkään kaverilla ei ole samanlaisia haasteita itsen ja elämän kanssa. Tämän vuoksi on tärkeää tarjota tukea ja ymmärrystä sekä kehittää strategioita, jotka auttavat neurokirjon henkilöitä parantamaan sosiaalisia taitojaan ja selviytymään vuorovaikutustilanteissa. Myös ymmärryksen lisääminen aiheesta yhteiskunnan tasolla on tärkeää, että neurokirjoisilla on omankokoinen paikka osana yhteiskuntaa.

Rutiinien muutokset

Neurokirjon henkilöille rutiinien ja tekemisen muutokset voivat olla haastavia. Rutiinit tarjoavat ennustettavuutta ja turvallisuuden tunnetta. Ennakoitavuus auttaa vähentämään stressiä ja kokemaan, että päivän kulku on hallinnassa. Kun rutiinit muuttuvat yllättäen tai liian usein, se voi aiheuttaa ahdistusta ja kuormitusta, koska se vaatii sopeutumista uusiin tilanteisiin ja muutosten käsittelyä.

ADHD:n kanssa elävät henkilöt voivat kokea erityisiä haasteita rutiinien ja tekemisen muutosten kanssa. Ajan hallinta on usein haasteellista ja jokainen toiminnan muutos vaatii voimavaroja ja ponnistelua. Kun asiat ovat rutiineja tekemisestä toiseen on helpompi siirtyä, sillä siirtymää on harjoiteltu rutiiniksi saakka eli riittävän monen toiston kautta. Itselle sopivat rutiinit ja muutostilanteiden ennakoiminen voivat tukea merkittävästi arjen sujumista sekä vähentää oirekuvaan usein liittyvää kuormittumista.

Liialliset rutiinit ja yllätyksellisyyden puuttuminen

Liialliset rutiinit ja yllätyksellisyyden puuttuminen voivat vaikuttaa ADHD henkilöiden dopamiinitasoihin. ADHD:n taustalla on usein aivojen välittäjäaineiden, kuten dopamiinin, toiminnan epätasapaino. Dopamiini on välittäjäaine, joka on tärkeä muun muassa mielihyvän kokemisen, motivaation ja palkitsemisjärjestelmän kannalta.

ADHD neurokirjoisella henkilöillä on usein alhaisempi perustaso dopamiinia aivoissa, mikä voi johtaa tarpeeseen etsiä uusia ja stimuloivia kokemuksia. Tästä johtuen ADHD neurokirjoiset henkilöt saattavat kokea liialliset rutiinit ja ennustettavuuden tylsistyttävinä ja motivoimattomina. Uudet kokemukset ja yllätyksellisyys lisäävät dopamiinin vapautumista ja se mahdollistaa keskittymistä sekä parantaa mielialaa.

Neurotyypillisenä esiintyminen

Neurokirjoinen henkilö voi pyrkiä esiintymään neurotyypillisenä monista syistä, kuten sopeutuakseen yhteiskunnan normeihin, tullakseen hyväksytyksi tai yksinkertaisesti helpottaakseen arkielämää. Tätä käyttäytymistä kutsutaan joskus “maskingiksi” tai “camouflagingiksi”. Masking voi olla tietoinen tai tiedostamaton prosessi, jossa neurokirjoinen henkilö peittää tai hillitsee luontaisia käyttäytymistapojaan ja oppii matkimaan neurotyypillisiä sosiaalisia signaaleja.

Tämä on kuitenkin uuvuttavaa ja johtaa pitkällä aikavälillä lisääntyneeseen stressiin. Jos henkilö ei ole koskaan tutustunut itseensä sellaisena kuin hän on, vaan on yrittänyt täyttää häneen kohdistuneita odotuksia on oma identiteetti löytymättä. Kun omat tarpeet ja toiveet ovat piilossa itseltä ja sitä myöten muilta, estää se henkilöä saamasta tarvitsemaansa tukea, koska hänen todelliset tarpeensa eivät tule näkyviksi.

Sosiaalisten tilanteiden ennakoimattomuus

Sosiaalisten tilanteiden ennakoimattomuus voi olla haastavaa neurokirjoisille henkilöille, jotka saattavat kokea vaikeuksia sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Neurokirjoiset henkilöt, kuten ne, joilla on ADHD, autismikirjon häiriö tai muut neuropsykiatriset erityispiirteet, voivat kokea stressiä ja ahdistusta, kun he eivät pysty ennakoimaan muiden ihmisten käyttäytymistä tai sosiaalisen tilanteen kulkua.

Neurokirjoiset henkilöt saattavat hyötyä erilaisista strategioista ja tukitoimista, jotka auttavat heitä selviytymään sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi sosiaalisten taitojen harjoittelu, selkeiden rutiinien luominen ja ennakoiminen voivat auttaa heitä tuntemaan olonsa turvallisemmaksi ja vähentää ennakoimattomuuden aiheuttamaa stressiä.

Aistien yliherkkyys

Aistien yliherkkyys on yleinen piirre monille neurokirjoisille henkilöille, kuten niille, joilla on autismikirjon häiriö tai ADHD. Aistiyliherkkyys tarkoittaa, että henkilö kokee tavalliset aistihavainnot voimakkaammin tai häiritsevämmiksi kuin muut. Tämä voi koskea mitä tahansa aisteja: näköä, kuuloa, hajua, makua, tuntoa tai kehon asentoa ja liikettä avaruudessa (proprioceptio).

Esimerkiksi kirkkaat valot, kovat äänet, tietyt tekstuurit vaatteissa tai ruoassa voivat olla ylivoimaisia ja aiheuttaa epämukavuutta tai jopa kipua. Aistiyliherkkyys voi vaikuttaa merkittävästi henkilön arkeen ja hyvinvointiin, sillä se voi rajoittaa kykyä osallistua tavanomaisiin sosiaalisiin tilanteisiin tai julkisissa paikoissa olemiseen. Oman neurokirjoisuuden ymmärtäminen onkin tärkeää, että muodostuu sisäinen lupa sopeuttaa omaa olemista ympäristöön, joka kuormittaa liikaa.

Henkilöt, joilla on aistiyliherkkyyksiä, voivat kehittää erilaisia selviytymisstrategioita, kuten välttämään tiettyjä aistimuksia, käyttämään suojavälineitä (esimerkiksi korvatulppia tai aurinkolaseja) tai etsimään rauhallisia ympäristöjä. Myös ympäristön muokkaaminen, kuten himmentämällä valoja tai vähentämällä taustamelua, voi auttaa. Neurokirjoisen tunteiden validointia on, että hänen kokemuksensa otetaan todesta ja hänen kokemaa epämukavuutta ei vähätellä. Mikäli hänen kokemuksiaan vähätellään saattaa se saada aikaan lisäahdistusta aistien tuoman ahdistuksen päälle.

Lopuksi

On tärkeää tunnistaa ja käsitellä ahdistusta neurokirjon henkilöillä, koska se voi vaikuttaa merkittävästi heidän hyvinvointiinsa ja elämänlaatuunsa. Hoito voi sisältää terapiaa, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa, lääkitystä tai muita tukimuotoja, kuten aistien säätelyä tai sosiaalisten taitojen harjoittelua. Lisäksi ympäristön mukauttaminen ja ymmärryksen lisääminen neurodiversiteetistä voivat auttaa vähentämään ahdistusta ja parantamaan elämänlaatua.

Informaatio on kerätty adhd-liiton sivuilta.

Blogitekstin on koonnut

Ritva Huusko

Psykoterapeutti, perheterapeutti