Negatiivinen omanarvontunto estää näkemästä omia vahvuuksia, jolloin yksilö uskoo olevansa kaiken pahan alku ja juuri. Se on uskomus, joka on muotoutunut elämänhistorian vuorovaikutussuhteissa.
Useinkin yksilö ajattelee, että maailma olisi paljon parempi paikka ilman häntä. Moni asia olisi paremmin, jos hän ei olisi hankaloittamassa tilanteita ja asioita.
Miten negatiivinen omanarvontunto muotoutuu?
Lapsuuden kiintymyssuhteissa on annettu ymmärtää, että lapsi paha ja ongelmien juurisyy. Lapsi joutuu kokemaan toistuvasti olevansa työläs ja hankala. Vanhemman osaamattomuus tai hänen voimavarojensa vähäisyys siirtyy lapsen uskomukseksi siitä, millainen hän on.
Yksilö on nähnyt itsensä lapsuuden sosiaalisissa peileissä, vuorovaikutussuhteissa, ongelmana ja ongelmallisena. Tämän vuoksi hänen uskomuksensa on, että hän on ongelma ja ongelmallinen.
Tämä uskomus saa aikaan sen, ettei yksilö pidä itseään tärkeänä eikä arvokkaana. Miten hän voisi edes? Eihän häntä ole opetettu eikä rohkaistu sellaiseen. Päinvastoin.
Negatiivinen omanarvontunto estää kuulemasta itseä
Yksilöllä ei ole lupaa kuunnella omaa itseään, mistä hän pitää tai ei pidä, sillä hänen tarpeensa ja toiveensa eivät ole niin tärkeitä, että niitä voisi kuunnella. Kun yksilö ei pidä itseään tärkeänä eikä arvokkaana, eivät hänen tarpeensa ja tunteensa voi myöskään sitä olla.
Negatiivisen omanarvontunnon omaava yksilö on oppinut elämänsä varrella, että muilta ihmisiltä ei kannata odottaa mitään, varsinkaan mitään hyvää. Elämässä selviää parhaiten, kun ei pohdi eikä odota liikoja. Ihmisen osa elämässä on selvitä omin neuvoin ja vain pärjättävä. Tällöin on viisainta olla pohtimatta liikaa omia tunteita tai tarpeita. Niille ei ole tilaa eikä lupaa, jotta kaikesta tarvittavasta selviytyy.
Jos joku puhuu tunteiden tai omien tarpeiden kuuntelemisesta, tuntuu se turhanpäiväistä pehmoilulta, jolle ei ole tarvetta eikä tilaa elämässä. Ne asiat kuuluvat elokuviin, eivät tosielämään.
Negatiivinen palaute kuulostaa tutulta ja sen vastaanottamiseen on vastaanottimet. Kuultu viesti vahvistaa olemassa olevaa käsitystä omasta huonommuudesta ja pahuudesta.
Omien vahvuuksien löytäminen on opittu taito
Jotta omia vahvuuksia voi löytää, tarvitsee tilan kuunnella itseään ja oppia tietämään sen avulla, mistä pitää ja mistä ei. Negatiivisen omanarvontunnon muodostuessa, yksilön kasvuhistoriassa tätä lupaa ei ole häneen sisäistynyt.
Negatiivinen omanarvontunto estää näkemästä omia vahvuuksia. Mutta ei hätää, omien vahvuuksien näkemisen taidon voi oppia myös aikuisuudessa. Sen löytäminen ja oppiminen vain ottaa aikansa.
Kun positiiviselle palautteelle ei ole elämänhistorian aikana muodostunut vastaanottimia, sitä ei pysty kuulemaan eikä se tallennu. Niinpä positiivisen palautteen vastaanottimet tulee löytää. Se tapahtuu kohtelemalla itseään ystävällisesti ja armollisesti, ei sättien totuttuun tapaan.
Alkuun positiivinen palaute itselle tuntuu turhanpäiväiseltä höpötykseltä. Jos joku toinen kehuu, se tuntuu tyhjältä mielistelyltä tai jopa ivaamiselta. Mutta ei sanoina, joihin voisi kytkeytyä tai jotka voisi ottaa vakavasti.
Lue aiheesta lisää
Tilaa itsellesi maksuton Omanarvontunto -opas, liityt samalla sähköpostilistalle, ja saat viikottain 14.10.2021 saakka viikkokirjeen omanarvontuntoon liittyen.
1.10.2021 julkaisemme Terapeuttitalon verkkokaupassa e-kirjan ja verkkokurssin omanarvontunnosta. Lokakuun puolenvälin jälkeen siirrymme kuukausikirjeeseen.
Blogitekstin kirjoittaja
Ritva Huusko
Psykoterapeutti
Perheterapeutti
Sairaanhoitaja, psyk.
