Perheterapia on erittäin tehokas hoitomuoto esimerkiksi vanhemman masennusta hoidettaessa. Masennuksen vaikutus perheessä luo pahoinvointia jopa sukupolvisessa ketjussa. Siksi varsinkin vanhemman masennusta on tärkeää hoitaa perheterapialla, koko perhe mukaan ottaen. Näin masennuksen sukupolvinen periytyvyys voidaan katkaista ja ehkäistä.

Masennus voi ilmetä ärtyisyytenä, poissaolevuutena, apaattisuutena tai negatiivisuutena, painottuen johonkin näistä tai vaihdellen näiden mielialojen välillä.

Miten masennus näkyy perheessä

Yhden perheenjäsenen ollessa ärtynyt, poissaoleva, apaattinen tai negatiivinen sen vaikutus heijastuu perheessä ja parisuhteessa suhteisiin pahoinvointia tuoden. Vähitellen masennuksen aiheuttama vallitseva ärtynyt mieliala heijastuu koko perheen tunneilmapiiriin. Poissaolevuus ja apaattisuus luo etäisyyttä ja henkisen hylkäämisen kokemusta perheenjäsenille. Negatiivisuus värittää arjen mielikuvan arjesta harmaaksi tai muutoin synkäksi, kun negatiivisuutta tuodaan esille sanoin ja ilmein.

Usein pahan olon syitä etsitään kaikkealta muualta kuin itsestä. Syy voidaan nähdä puolisossa tai lapsessa, joka nähdään ärsyttävänä ja hänen toimintansa häiritsevänä.

Masentunut ihminen ei välttämättä itse huomaa muutosta itsessään. Useimmiten perheenjäsenet huomaavat masentuneen perheenjäsenen muuttuneen jatkuvasti ärtyneeksi, poissaolevaksi, apaattiseksi tai negatiiviseksi.

Tunteita välttelevä vuorovaikutus

Vanhemman tai puolison masennuksen ilmetessä tyhjyytenä; tunnetyhjiönä, jossa mikään ei tunnu miltään, voi tämä muotoutua perheen vallitsevaksi normaalitilaksi. Tällaista vuorovaikutussysteemiä kutsutaan vältteleväksi vuorovaikutukseksi ja kiintymyssuhteeksi.

Välttelevä vuorovaikutus ja kiintymyssuhde on tyhjä ja ontto olotila, jossa ei kyetä luomaan tunneyhteyttä omiin tunteisiin. Kun yhteyttä omiin tuntesiin ei ole, on sen luominen puolisoon tai lapsiin vaikeaa tai mahdotonta.  Yksilöllä ei ole sisäistä lupaa tuntea ja sanoittaa omia tunteita ja jos hänellä ei ole lupaa siihen, lupaa on mahdoton antaa muillekaan.

Tyhjä ja ontto olotila ylläpidetään siten, että vahvoille tunneilmaisulle ei anneta tilaa eikä lupaa vuorovaikutussuhteissa. Puolison ja lasten tunneilmaisu kielletään mököttämällä, suuttumalla tai pakenemalla. Vähitellen perheenjäsenet oppivat, että tunteita ei voi ilmaista ilman, että siitä seuraa hankaluuksia itselle tai perheelle. Näin opitaan leikkaamaan tunteita ja välttelemään niiden näyttämistä.

Ristiriitainen vuorovaikutus

Lapsi pyrkii luonnostaan, syntyjään tunneyhteyteen hoitajansa eli vanhempansa kanssa. Hän tarvitsee vanhemman opettamaan elämää tunneyhteyden kautta. Vanhemman rakastava katse, sanat ja teot kertovat lapselle, että hän on rakastettu, turvassa ja arvostettu.

Ristiriitaisessa vuorovaikutussysteemissä, josta muotoutuu ristiriitainen kiintymyssuhde vanhemman tunneviestit ovat ristiriidassa keskenään. Vanhempi voi sanoa yhtä, mutta tehdä toista. Asiat sanoitetaan toisiksi kuin miten ne näkee ja kokee olevan. Lapsi oppii selviytymään ristiriitaisessa tilanteessa sopeuttamalla käytöksensä ja tunteensa sellaiseksi, jonka näkee vanhemman hyväksyvän.

Jos masentunut vanhempi on väliin äreä, toisinaan poissaoleva ja apaattinen ja toisinaan negatiivinen lyttääjä, lapsi pyrkii tunnistamaan vanhemman mielialoja. Välttyäkseen ikäviltä seuraamuksilta lapsi sopeuttaa käytöksensä vanhemman mielialan mukaan.

Lapset oppivat tuntemaan vanhempia sitä myöten kun heidän elämänsä etenee. Pienelle lapselle ärtyneestä vanhemmasta tulee se normaali, hän oppii tuntemaan pelkästään ärtyneen vanhemman. Jos lapset ovat isompia, he voivat  huomata että vanhempi on muuttunut.

voi myös tehdä asioita, joiden päämäärä on saada vanhemman huomio ja herättää tämän tunteita. Jos vanhemmassa nousee tunne, joita ei halua, osaa tai ole lupaa kokea tai kohdata, vastauksena lapsen toimintaan on hänen tunteita nostavan toiminnan kieltäminen. Vanhempi voi vastata kohtuuttomalla suuttumuksella, sulkeutumalla puhumattomuuteen tai yhteydettömyyteen. Tämä on viesti lapselle, että nyt sinä olet hankala kun sinä tuot niitä tunteita tähän minun koettavaksi ja minun pitäisi tunteella jollakin tavalla niihin vastata enkä sitä halua.

Masennuksen sukupolvinen periytyminen

Vanhemman ärtyisyys näkyy lapselle. Lapsi ei osaa erottaa vanhemman mielialaa erillisenä itsestään. Ja tämä saa aikaan uskomuksen, että hän on syypää vanhemman vihaan tai ärtyisyyteen.

Lapsi ei osaa – eikä hänen tarvitsekaan osata – erottaa, että taustalla voi olla masennus. Lapsi alkaa ajattalemaan ja luo uskomuksen, että hän on syy vanhemman ärtyisyyteen ja vihaan. Eli lapselle muovautuu näkemys omasta itsestä, jossa hän on hankala tai paha. Tällaiset uskomusjärjestelmät ovat asioita, jotka tekevät masennuksesta sukupolvisen ketjun.

Seuraavalla sukupolvella muodostuu vähitellen uskomus, että minä en ole oikeanlainen enkä riitä, vaikka se ei ole totta. Kun vanhemman masennus oireilee ärtymyksenä, se on se tunnetason viesti ja usein sanallinenkin, joka välittyy lapsille ja puolisolle. Oman hankalan olon syynä voidaan nähdä puoliso tai perheen jäsenet, eikä masennusta sairastava tunnista omaa pahoinvointiaan omasta uskomusjärjestelmästä kumpuavana oireena.

Perheessä pahoinvointi leviää yhdestä perheenjäsenestä muihin. Yhden perheenjäsenen vallitseva ärtynyt mieliala leviää pahana olona vähitellen koko perheeseen. Voi myös käydä niin, että tunneilmaisu ja skaala kapeutuu vihan ja ärtymyksen tunteiden näyttämiseen, kun muiden tunteiden näyttämiseen ei ole tilaa, esimerkkiä eikä lupaa.

Jos yhden perheenjäsenen masennusta ei hoideta, siitä tulee seuraavan ja ties kuinka monen sukupolven normaalimalli. Tämän vuoksi varsinkin vanhemman masennusta on tärkeää hoitaa perheterapialla, koko perhe mukaan ottaen.

Miten pysäyttää masennuksen sukupolvinen periytyminen jo tänään

Yksi keino pysäyttää ärtymys tai tunne, jota ei halua alkaa kantamaan on, että se nimetään sen yksilön tunteeksi, jonka tunne se on. Tunteen kokijan tehtävä on nimetä omavastuisesti tunne omana tunteenaan ja ottaa siitä vastuu.

Käytännössä se tapahtuu näin: minä olen ärtynyt ja kerron muille, että olen ärtynyt ja minulla on paha olla. Kerron, miten se näkyy puheissani ja toiminnassani nyt.

Jos pystyy nimeämään, miten pahan olon tunne näkyy toiminnan tasolla läheisille, se auttaa heitä ymmärtämään tunteen vaikutusta perheen yhteiselossa.

Masennuksen sukupolvisen ketjun voi pysäyttää. Sen voi aloittaa tänään, tässä ja nyt. Jokaisen aikuisen vastuulla on se, miten omia tunteita ilmaisee lähimmilleen ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Blogitekstin kirjoittaja

Ritva Huusko
Perheterapeutti
Psykoterapeutti
Sairaanhoitaja, psyk.