Vanhemman henkinen poissaolo – näkymätön haaste perheen hyvinvoinnille.
Vanhemman henkinen poissaolo – näkymätön haaste perheen hyvinvoinnille. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, ja sen hyvinvointi heijastuu laajemmin koko yhteiskuntaan. Vanhempien rooli perheen hyvinvoinnin tukipilarina on korvaamaton.
Mitä tapahtuu, kun toinen vanhemmista on fyysisesti läsnä, mutta henkisesti poissa? Henkinen poissaolo voi ilmetä monin tavoin: vanhempi saattaa olla uppoutunut työhönsä, kokea emotionaalista uupumusta tai olla muuten vain tavoittamattomissa perheen tarpeille.
Vaikka vanhempi onkin fyysisesti kotona, hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat muualla. Tämä tunneyhteyden puute vanhemman ja lapsen välillä voi olla haitallista lapsen kehitykselle.
Lapsen tarpeet tunne-elämän kehityksen näkökulmasta
Lapsen tunne-elämän kehitys ja itsetunto rakentuvat varhaisista vuorovaikutussuhteista. Kun vanhempi ei ole henkisesti läsnä, lapsi voi kokea hylätyksi tulemisen tunteita, mikä voi johtaa itsetunnon ongelmiin ja vaikeuksiin luottaa muihin ihmisiin. Tämä voi myös heijastua lapsen sosiaalisiin suhteisiin ja koulumenestykseen.
Perheen sisäinen jännite ja konfliktit voivat lisääntyä, kun henkisesti poissaoleva vanhempi ei osallistu perheen päivittäiseen elämään tai tue muita perheenjäseniä. Tämä voi johtaa riitoihin ja väärinymmärryksiin, mikä puolestaan voi heikentää perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Pitkällä aikavälillä vanhemman henkinen poissaolo voi vaikuttaa lasten kykyyn muodostaa terveitä ihmissuhteita aikuisiällä. Aikuiset, jotka ovat kasvaneet henkisesti poissaolevan vanhemman kanssa, voivat kohdata haasteita luottamuksen rakentamisessa ja ylläpitämisessä parisuhteissa ja ystävyyssuhteissa.
Perheterapia on tehokas apu
Onneksi on olemassa keinoja käsitellä näitä haasteita. Perheterapia on yksi tehokas tapa auttaa perheitä tunnistamaan ja käsittelemään henkisen poissaolon aiheuttamia ongelmia. Terapiassa voidaan työstää vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta, parantaa perheen kommunikaatiota ja löytää keinoja, joilla vanhempi voi tulla henkisesti läsnäolevammaksi.
Perheterapian on havaittu parantavan henkistä läsnäoloa ja yhteyttä perheenjäsenten välillä. Tutkimustulokset osoittavat, että perheterapia voi auttaa perheitä kehittämään parempia kommunikaatiotaitoja, lisäämään empatiaa ja ymmärrystä toisiaan kohtaan sekä vahvistamaan perheen sisäistä tukea. Tämä voi johtaa siihen, että perheenjäsenet ovat enemmän läsnä toistensa kanssa, kuuntelevat aktiivisemmin ja ovat tietoisempia toistensa tarpeista ja tunteista.
Kiintymyssuhteiden työstäminen perheterapiassa
Erityisesti kiintymyspohjainen perheterapia (Attachment-Based Family Therapy, ABFT) on suunnattu parantamaan vanhempien ja lasten välistä kiintymyssuhdetta, mikä voi edistää henkistä läsnäoloa ja turvallisuuden tunnetta perheessä. ABFT:n on osoitettu olevan tehokas hoitomuoto esimerkiksi nuorten masennuksen ja itsetuhoisen käyttäytymisen hoidossa.
On tärkeää huomata, että tutkimustulokset voivat vaihdella riippuen käytetystä terapiamallista, perheen ainutlaatuisista olosuhteista ja terapian kestosta. Lisäksi perheterapian vaikutukset voivat ilmetä eri tavoin eri perheenjäsenillä.
Perheen hyvinvointi on investointi tulevaisuuteen. Vanhempien henkinen läsnäolo on korvaamaton lahja lapsille, ja se luo perustan, jolle rakentuu terve ja tasapainoinen aikuisuus. On tärkeää tunnistaa ja puuttua henkisen poissaolon ongelmiin ajoissa, jotta perhe voi kukoistaa ja tukea jokaista jäsentään parhaalla mahdollisella tavalla.
