Katselen ostoskeskuksessa ympärilleni ja näen, miten ihmiset kulkevat maskit kasvoilla ja väistelevät toisiaan. Näin meitä on ohjeistettu.
Me olemme huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja toisesta hämmentävästä ilmiöstä, koronaviruksesta. Ei ihme, että ahdistus lisääntyy. Miten selvitä, kun tulevaisuus tuntuu synkältä, eikä mitään voi ennustaa etukäteen? Se on yksi elämän suuria peruskysymyksiä, joka on nyt pandemian myötä aktivoitunut. Mutta totuus on, että elämä on aina ollut ja tulee olemaan mahdotonta ennustaa.
Miten jotkut tuntuvat selviytyvän paremmin kuin toiset? Siihen on useita vastauksia. Keskeistä on varmaankin se, miten ihminen tuntee voivansa, kun kaikki näennäinen touhuaminen vähenee ja hiljenee. Mitä minulle silloin kuuluu? Voinko hyvin, kun tittelit riisutaan, vai olenko ahdistunut? Pystynkö hiljentämään vauhtia ja lepäämään itsessäni silloin, kun muu maailma ei pönkitä olemistani ja tekemistäni? Mikäli vastaus on kyllä, itsetuntoni perustuu oikeisiin arvoihin, enkä ole ulkopuolelta ohjailtavissa.
Hyvä uutinen on, että tervettä itsetuntoa voi rakentaa, jos kokee uupuvansa jatkuvaan suorittamiseen. Oma näkökulma itseen ja maailmaan voi olla terve, mutta se saattaa olla myös vääristynyt. Mikäli lapsuuden vuorovaikutussuhteessa aikuinen ei ole jaksanut kannatella lapsen minuutta ja peilata hänen tunteitaan, jää lapselle kokemus siitä, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on.
Terapiassa pyritään vaimentamaan ”sisäistä moittijaa” ja päästämään minuus vapaaksi patologisesta itsensä väheksynnän ansasta. Sisäisen eheytymisen kannalta ensisijaista on turvallinen kontakti terapeuttiin.
Keskittyminen myönteiseen itsessä ja omassa elämässä mahdollistaa sisäisen asenteen muutoksen. Kyse ei ole katteettomasta positiivisuudesta, vaan itsensä tuntemisesta. Terve itsetuntemus taas merkitsee sitä, että fokus ei ole ulkopuolelta tulevissa moitteissa tai kiitoksissa, vaan on riittävä aivan omana itsenään. Turvallinen kontakti terapeutin kanssa mahdollistaa sisäisen eheytymisen.
Resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky
Eräs vastaus voisi olla suurempi resilienssi: psyykkinen palautumiskyky. Se on pitkälti synnynnäinen ominaisuus, mutta se on ominaisuus, joka yleensä lisääntyy iän myötä. Sitä voi myös tietoisesti harjoittaa ja vahvistaa. 
Miten resilienssiä sitten vahvistetaan? Monin tavoin. Terapiassa on mahdollista vaikkapa pohtia, mistä kaikesta on jo selvitty. Jokaisella on omat vahvuutensa. Voi pyrkiä tunnistamaan itsessä juuri niitä vahvuuksia, joiden avulla on päässyt vaikeuksien yli.
Resilienssin vaikutus parisuhteessa
Pariterapiassa voidaan miettiä, mitä erityispiirteitä ”meidän liitossamme” on, joiden avulla on selvitty haasteista? Miten olemme tukeneet/voimme tukea toisiamme sen kautta, että olemme erilaisia? Erilaisuus voikin olla rikkaus, eikä vain jotain toisessa ärsyttävää ja harmittavaa. Se vaatii kuitenkin pysähtymisen. Pakenenko vai uskallanko pysähtyä? Korona on pysäyttänyt ihmiset ilman lupaa, kysymättä. Mitä se on minulle/meille saanut aikaan?
Pariterapiassa itsetuntemus on oleellista sekä yksilön itsensä, että parisuhteen tervehtymisen kannalta. Aivan ensisijaisen tärkeää on myös, että kumpikin kokee tulevansa kuulluksi, tasavertaisesti. Kun vuorovaikutus on luottamuksellista, terapiassa on mahdollista löytää uudelleen perheen sisäiset voimavarat ja kunnioitus ja rakkaus.
Koskaan ei ole myöhäistä ottaa askeleita kohden parempaa, olipa kyse sitten yhdestä ihmisestä, parisuhteesta tai perheestä.
Blogitekstin kirjoittaja
Marjo Kandelin
Ratkaisukeskeinen terapeutti
Ratkaisukeskeinen valmentaja
FM, LTO
