Suurin osa ihmisistä kokee elämänsä aikana vähintään yhden trauman. Se voi olla läheisen menettäminen, tapaturma, hyväksikäytön tai rikoksen uhriksi joutuminen tai esimerkiksi vammautuminen. Tällaisten asioiden kokeminen järkyttää ihmismieltä suuresti, eikä niiden käsitteleminen ole suurimmalta osin helppoa. Onneksi ammattiapua on saatavilla, jolloin traumatisoitunut henkilö voi toipua ja nauttia elämästä. Traumapsykoterapia voi auttaa saavuttamaan elämänilon uudestaan.
Millä tavoin trauma voi vaikuttaa ihmiseen?
Olen itse kokenut elämäni aikana useita traumaattisia asioita. Ensimmäinen traumaattinen tilanne tapahtui, kun olin vasta 7-vuotias. En oikein osannut käsittää, mitä minulle tapahtui. Tiesin vain sen, että elämäni muuttui täysin. Elin jatkuvassa pelossa ja kärsin ahdistuneisuudesta. Tuntui, että en voi luottaa kehenkään. Tämä lapsen turvattomuus pysyi mukanani aikuisiälle asti.
Teinivuosina tapahtui useita traumaattisia asioita, jotka vaikuttivat vielä enemmän omaan itsetuntoon. Mukana kulkenut pienen lapsen turvaton olo ja ahdistus pahenivat entisestään. Elin sumussa, enkä enää ollut edes täysin varma siitä kuka olen. Olin jatkuvasti väsynyt, masentunut, itsetuhoinen ja pahantuulinen. Sisälläni kävin toistuvaa taistelua elämästä ja kuolemasta. Koitin etsiä keinoja, kuinka saavuttaa elämän ilo uudestaan, mutta se tuntui kaikki turhalta.
Pahinta kaikessa oli se, että kaikki luulivat olotilani johtuvan murrosiästä. Tuntui, että kukaan ei ymmärtänyt minua. En tehnyt itse päätöstä siitä, miten mieleni toimi. Koska en saanut ymmärrystä muilta, en voinut itsekään ymmärtää itseäni.
Traumapsykoterapia avuksi elämänilon palauttamiseen
Aloitin traumapsykoterapian ollessani 16-vuotias. Terapian alku oli raskas, koska traumaperäinen stressihäiriöni oli pahimmillaan, enkä uskaltanut olla täysin avoin itselleni tai muille. Totuuden piilottelu ja välttely vaikeutti paljon henkistä kasvua sekä avun vastaanottoa. Meni kaksi vuotta ennen kuin pystyin olemaan rehellinen terapeutilleni. Kun viimein opin luottamaan terapeuttiini, tuntui että kaikki ovet olivat avoinna. Pystyin keskustelemaan tapahtuneista asioista ja aloitimme myös EMDR -terapian. Siitä on ollut paljon apua traumojen käsittelemisessä.
Terapia on opettanut minulle paljon itsestäni. Olen huomannut, että mieleni on jakanut traumaattiset tapahtumat eri “osapuoliksi”, jotka tulevat minussa esiin tietyissä tilanteissa. Nykyään osaan keskustella näiden traumaattisia asioita kokeneiden osapuolteni kanssa sekä maadoittua tilanteissa, joissa ahdistus meinaa tulla vielä esille. Olen oppinut antamaan itselleni anteeksi sekä rakastamaan itseäni.
Heikkoja hetkiä tulee silti välillä ja koen, että käsiteltävää on vielä. Asiat eivät silti tunnu kuitenkaan enää niin raskailta ja voin nauttia elämästä täysin rinnoin. En elä enää jatkuvassa pelossa ja pystyn paremmin tunnistamaan ja tiedostamaan omia tunteita sekä olotiloja. Traumapsykoterapia on antanut minulle paljon työkaluja, joiden avulla olen voinut parantaa psyykkistä hyvinvointiani.
Nyt haluan kertoa tarinaani muille. Ihmisten on tärkeä tietää, että he eivät joudu kamppailemaan asioiden kanssa yksin. Avun hakeminen voi olla vaikeaa, mutta se on paras asia minkä itselleen voi tehdä.
Blogitekstin kirjoittaja
Iida
