Liiallinen kiltteys altistaa uupumukselle
Kiltti saa olla, mutta omat hyvinvoinnin rajat tulee tunnistaa. Liika kiltteys on kykenemättömyyttä asettaa omia hyvinvoinnin rajoja. Jotta rajat voi asettaa, on nähtävä itsensä niin tärkeänä, että omaa hyvinvointia on lupa turvata. Vaikka se tarkoittaisi ristiriitoja läheisten kanssa, näiden vastustaessa asettamiasi rajanvetoja. Liiallinen kiltteys on opittua. Oma arvo on tullut jollakin tapaa jo lapsesta saakka siitä, että on kiltti. Yksilön luonnollista omaa kilteyttä ja joustavuutta, on vahvistettu kasvatuksen kautta. Kasvuympäristössä on ollut tilaus kiltille ja joustavalle, ja yksilö on kyennyt vastaamaan tähän tilaukseen. Toimintamallia on vahvistettu eri tavoin, ja näin yksilö on omaksunut tämän roolin. On muodostunut uskomus ”olen kiltti ja joustava”. Oman mielen ilmauksille ei ehkä ole ollut tilaa eikä lupaa. Näin ei ole edes oppinut tunnistamaan omia hyvinvoinnin rajoja. On oppinut uskomaan, että kestää mitä vain ja pystyy joustamaan kuinka paljon hyvänsä. Tulee hyväksytyksi ja rakastetuksi, kun on kiltti ja joustava. Mutta – kenenkään ei tarvitse olla aina josutava ja kiltti, eikä kukaan sitä voi loputtomiin olla. Omat hyvinvoinnin rajat on lupa asettaa ja pitää. Ensin ne tulee löytää ja sen jälkeen ne voi oppia pitämään vähitellen.
Näin ennaltaehkäiset uupumuksen
Uupumuksen oireita kokee ajoittain noin neljännes työikäisistä väestössämme. Uupumuksen syntyminen on monen tekijän summa. Elämän tasapaino, fyysinen ja psyykkinen terveys, vuorovaikutussuhteet kotona ja työpaikalla, yksilön historia ja persoonan ominaisuudet sekä erilaiset elämäntilanteet ovat työuupumuksen osatekijöitä.
