Suoriteomanarvontunto vaikuttaa elämään laajasti. Se saa ihmisen ylittämään rajansa lähes kaikessa, ja oman arvon mittarina toimii ainoastaan suoritteet. Ei voi olla tarpeeksi riittävä tai hyvä, jos ei suorita tarpeeksi.
Olen pienestä asti ollut kova suorittamaan. Minun on aina ollut pakko tehdä jotain suurta ja olla hyvä kaikessa. Kaiken mitä tein, tein sen täysillä, oli sitten kyse koulusta tai ihan vaan harrastuksista. Ehkä koin, että lapsuuden traumat voi käsitellä suorittamalla asioita ja että ihmiset näkisivät arvoni, kun olen hyvä asioissa. Tietenkään tuolloin en ymmärtänyt, että olin traumatisoitunut, olinhan vasta lapsi. Lapsuuden kokemusten kautta minulle alkoi kehittyä suoriteomanarvontunto.
Kun olin lapsi, minulla oli erittäin tärkeä harrastus – pesäpallo. Se oli minulle kaikki kaikessa. Harjoittelin paljon ja minusta tuli hyvä siinä. Olin yksi joukkueemme parhaimmista pelaajista ja sain paljon huomiota pelien ja leirien sekä totta kai myös pelimenestyksen vuoksi. Pesäpallon lisäksi olin hyvä koulussa. Tiesin olevani fiksu ja lahjakas. Nautin siitä, että menestykselläni ylpeiltiin sukulaisille ja tuttaville.
Teini-iän saavuttaessani lapsuuden traumat alkoivat palaamaan mieleeni. Lisääntynyt koulukiusaaminen pahensi henkistä hyvinvointia. Lisäksi polveni olivat ajan saatossa menneet huonoon kuntoon, enkä voinut jatkaa pesäpalloa useiden polvileikkausten seurauksena. Vietin paljon aikaa sairaalassa sekä leikkaussaleissa, joten koulumenestyskin kärsi. Motivaationi koulunkäyntiin laski roimasti, eikä minua jaksanut kiinnostaa saanko kokeesta hyvän tai huonon numeron. Sain paljon moitteita siitä, että en opiskellut tarpeeksi. Tuntui siltä, että minua ei ymmärretä. En kokenut, että olisin saanut toipua rauhassa, koska olisi pitänyt olla suorittamassa jotain, jotta minua arvostettaisiin.
Nämä asiat jäivät kalvamaan mieleeni. Koin jatkuvasti, että en ole tarpeeksi arvokas tai hyvä jos en ole saavuttanut jotain suurta. Pusersin peruskoulun läpi ja hain ammattikouluun. Suoritin tutkintoni etuajassa erinomaisella keskiarvolla ja samaan aikaan kasvatin jo uraani työpaikassa, jonka sain ammattikoulun työharjoittelun kautta. Valmistuttuani minulle tarjottiin vakituista työsuhdetta työpaikassani ja olin innoissani.
Tein töitä satalasissa eteenpäin, innolla odottaen uusia haasteita. Pian paloin kuitenkin täysin loppuun, enkä tiennyt miten selvitä siitä. En kokenut olevani arvokas, koska en voinut tehdä asioita niin paljon kuin aiemmin olin voinut. Koin itseni alisuoriutujaksi.
Terapiasta apua suoriteomanarvontuntoon
Aloitin terapiassa käymisen jo ammattikouluaikoina. Tarkoituksena oli käsitellä kokemiani traumoja sekä niiden vaikutusta elämääni. Suurin osa terapiasessioista meni kuitenkin siihen, että puhuin vain työstä, koulusta tai ylipäätään asioista, joita suoritin. Terapiassa kuitenkin aloin pikkuhiljaa ymmärtämään sen, mistä tämä kaikki suorittaminen johtuu. Jouduin kohtaamaan niin sanotusti sen karun totuuden. Tietenkin pyrin ensin valehtelemaan itselleni sekä muille, että ei tässä ole mitään hätää, olenhan minä sentään nuori. Mitä enemmän kuitenkin asiaa kävin mielessäni läpi, sitä enemmän aloin ymmärtämään tilannettani. Tarvitsin oikeasti apua.
Vuosien kovan työn jälkeen aloin tajuta, että arvoani ei voida mitata pelkästään saavutuksilla – kenenkään arvoa ei tulisi mitata. Kun annoin itselleni viimein aikaa vain olla, suorittamatta yhtään mitään, elämäni koki kuin jonkinlaisen kirkastuksen. En ollut enää niin ahdistunut, en ajatellut jatkuvasti ”Mitähän minusta nyt ajatellaan, jos jätänkin tämän asian hoitamisen vaikka huomiselle?” Se antoi itselle tilaa hengittää, tilaa olla väsynyt niin kuin ihmisen kuuluu joskus olla, ja mikä tärkeintä, se antoi minulle vapauden elää.
Omanarvontuntotyöskentelyä omatoimisesti
Vaikka omanarvontuntoni on kokenut suurta parantumisen voimaa, on siinä edelleen säröjä. Onnekseni Terapeuttitalon Ritva on tehnyt mahtavan nettikurssin omanarvontuntotyöskentelyä varten sekä kirjoittanut kirjankin aiheesta. Kirjaa lukiessani olen huomannut asioita, jotka ennen kuvasivat minua täydellisesti, mutta nykyään en enää tunnista itsestäni sellaisia piirteitä. Olen päässyt oppimaan itsestäni lisää sekä työskentelemään omanarvontuntoni parissa entistä paremmin. Ymmärrän nyt myös, että suoriteomanarvontunto on oikea asia, joka johtuu nimenomaan lapsuudessa koetuista traumoista.
Suosittelen lämpimästi sinuakin, joka koet, ettet ole arvokas omana itsenäsi tai et koe ansaitsevasi lepoa vaan joudut jatkuvasti suorittamaan asioita ollaksesi muiden arvoinen, että aloitat omanarvontuntotyöskentelyn esimerkiksi tuon nettikurssin avulla. Se ei ole mikään pikakurssi tai totaalinen parannuskeino, mutta se auttaa sinut alkuun. Nettikurssi tulee huomenna (01.12.2021) muiden Terapeuttitalon nettikurssien kanssa alennukseen -30% hintaan, joten suosittelen ehdottomasti ottamaan sen kokeiluun!
Muista että sinä olet arvokas, sinulla on oikeus levätä ja sinä riität, riippumatta suorituksistasi.
Blogitekstin kirjoittaja,
Iida
