Vakauttava pariterapia tuo apua suhteen kriisiin. Vihan ja raivon tunteet parisuhteessa voidaan käsitellä ja taltuttaa yhdessä pariterapeutin kanssa, jolloin vuorovaikutus paranee ja asioista voidaan keskustella rauhassa ilman riitelyä. Tämä tositarina kertoo, kuinka on mahdollista löytää tie raivosta rakkauteen.
Pariskunta tuli pariterapiaan, koska suhteen molemmat osapuolet kokivat ongelmaksi vuorovaikutuksen. Alkutilanne oli se, että mies sulkeutui oman harrastuksensa pariin olematta vuorovaikutuksessa puolisoonsa pitkiinkään aikoihin. Vaimo taas ei voinut sietää miestään edes lähellään, vaan sävähti aina kun puoliso tuli lähelle ja halusi useimmiten poistua tilasta nopeasti. Vaimolla oli myös miestään kohtaan paljon vihan, jopa raivon, tunteita. Pariskunta kuitenkin oli päättänyt, että he yrittävät työskennellä parisuhteen eteen vielä paripsykoterapian avulla.
Vakauttavasta pariterapiasta apua suhteen kriisiin
Koska parisuhde oli vaikeassa kriisissä, piti tilannetta aluksi vakauttaa jonkin verran, ennen kuin pääsimme aloittamaan työskentelyä. Työskentely aloitettiin puhumalla paljon eri vuorovaikutustilanteista, joissa pariskunnalla oli erilainen käsitys asioista. Käytännössä analysoimme paljon erilaisia ristiriitatilanteita. Koska useasti asioita käsitellessä tunteet nousevat myös samalla, oli tämän pariskunnan kanssa hyvinkin hedelmällistä saada näitä asioita käsiteltyä terapiassa. Ulkopuolisen avulla saadaan puhuttua auki kummankin puolison ajatukset ja tarkoitukset, sillä nämä jäävät useasti pariskuntien kesken puhumatta. Kun asioita ei käsitellä syvemmin, jää niistä negatiivinen muistijälki, joka tuottaa negatiivisia tunteita seuraavissa riidoissa. Asioiden käsittelyn johdosta pystyttiin saamaan auki solmuja näissä vuorovaikutustilanteissa.
Jotta solmu voidaan selvittää, tulee prosessin olla riittävän hidas.
Kun toisella suhteen osapuolista oli ollut taipumus vaipua alivireyteen ja omaan sisäiseen maailmaan heti kun hän tulkitsi pienenkin ristiriidan olevan mahdollista, vaikutti se myös paljon asioiden käsittelyyn. Prosessin piti olla riittävän hidas, jotta molemmilla puolisoilla oli mahdollisuus prosessoida asioita riittävästi. Useasti prosessin aikana mies oli kuitenkin huolissaan, että tuntuu siltä kuin prosessi ei etenisi, tai mitä jos hän vaan suorittaa tätä, eikä oikeasti teekään mitään, jotta terapia etenisi. Kun prosessissa tarkastellaan aina välillä edistymisaskeleita ja pohditaan, mitä vielä pitää tehdä, tuo se edistysaskeleet konkreettisemmaksi. Näin pystytään myös havainnoimaan kokemuksellisesti hidas edistyminen.
Prosessin aikana miehen jatkuva puolutusmekanismiin uppoutuminen väheni ja hän löysi uusia tapoja toimia tilanteissa, joissa hän aikaisemmin oli vajonnut alivireyteen. Kun tilannetta analysoitiin ja löydettin kohdat, jotka tuottavat miehelle ns. hälytystilan, päästiin tilanteeseen, jossa alivireyteen vajoaminen vähentyi huomattavasti. Saatiin positiivisia kokemuksia uudesta toimintatavasta ja näin uusi toimintatapa vähitellen vahvistui. Molemmat oppivat toimimaan itseään haittaavissa tilanteissa toisin ja saatiin lisättyä avointa vuorovaikutusta parisuhteeseen. Tämä tuotti lisääntynyttä puhetta ja ymmärrystä toisen ajatuksiin sekä toimintaan.
Pitkällä prosessilla saa aikaan muutoksen
Pariskunta oli pariterapiassa kolme vuotta ja osan siitä ajasta he saivat Kelan tukea pariterapiamaksuihin. Koska pariskunnan lähtötilanne oli hyvin vaikea kriisi, oli tärkeää, että he sitoutuivat pitkään prosessiin. Lyhyellä prosessilla ei oltaisi saatu aikaan muutosta.
Pariskunta kertoi prosessin päättyessä heillä olevan aivan erilaista avointa vuorovaikutusta. Heillä oli paljon enemmän puhetta tunteista sekä ymmärrystä heidän ristiriitatilanteissa tapahtuvasta kehästä. He oppivat huomaamaan kehän, jolloin he voivat jo keskeyttää tilanteen ja palata optimaaliseen vireystilaan ja keskustella asiasta rauhassa, ei riidellen.
Blogitekstin kirjoittaja
Tarja Södergård
Vakauttava pari- ja perhepsykoterapeutti
Psykoterapeutti
Järvenpää
