Masennus vaikuttaa yksilön ja perheen hyvinvointiin. Hyvinvoiva perhe koostuu hyvinvoivista yksilöistä. Kun joku perheenjäsenistä voi huonosti, se vaikuttaa väistämättä koko perheeseen. Yhden perheenjäsenen masennussairaus on tärkeää hoitaa koko perhe mukaan ottaen, jotta masennuksen sukupolvinen ketju voidaan katkaista ja ehkäistä.
Suomalaiset tutkimukset osoittavat, että masennussairaudet ovat lisääntyvä ongelma. Masennuksen riskitekijöinä on tutkimuksissa löydetty sosiaalisissa suhteissa syntyvä luottamus ja vastavuoroisuus sekä stressaavat elämäntapahtumat. Nämä kaikki riskitekijät liittyvät perhesuhteissa tapahtuviin asioihin.
Lapsen kannalta stressaavia elämäntapahtumia voivat olla koulussa ja kaverisuhteissa tapahtuvia asioita, muun muassa sosiaalisen kanssakäymisen haasteet kuten kiusaaminen. Vanhempien elämän murrokset ja huolet heijastuvat myös lapsille ja voivat olla heille stressaavia.
Perheterapia masennuksen hoidossa
Masennuksen hoidossa perheterapia on tärkeä työskentelymuoto koko perheen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Jos masennusta hoidetaan pelkästään yksilötasolla, parisuhdetta ja perhettä kuormittavat ja masennusta lisäävät asiat jäävät herkästi huomiotta.
Perhesuhteissa masennusta ja kuormitusta lisää usein malli, etteivät puolisot tai perheenjäsenet uskalla laittaa omia hyvinvoinnin rajojaan ja pitää niitä. Tällöin yksilö tulee eläneeksi pahoinvointia tuovien asioiden keskellä, osaamatta suojata omaa hyvinvointia. Perhesysteemi opettaa sukupolvi toisensa jälkeen toimintamalleja kasvavalle sukupolvelle. Tietoisesti ja tiedostamattaan. 
Kun perheenjäsenet oppivat asettamaan omat hyvinvoinnin rajansa yhdessä, kuunnellen omia tunteita ja tarpeita, tuetaan sekä lasten että vanhempien hyvinvointia. Näin masennuksen sukupolvista ketjua voidaan estää yhdeltä osin.
Masennusta ylläpitää uskomus, ettei yksilöllä ei ole lupaa kuunnella omia tunteitaan ja tarpeitaan. Se on usein myös yksi masennuksen juurisyistä. Kun yksilöllä ei ole sisäistä lupaa olla vailla niitä asioita, jotka tukevat hyvinvointia, hän elää helpommin yli omien henkisten voimavarojen.
Jos yksilö ei osaa laittaa hyvinvoinnin rajoja ihmissuhteissa, se lisää pahoinvointia ja masennusta. Kun yksilöllä on lupa tuntea ne tunteet, joita hänellä on ja niitä kuunnellen tehdä elämän isoja ja pieniä ratkaisuja, hänen pahoinvointisa ja masennuksen riski vähenee.
Tästä muodostuu vähitellen pahoinvoinnin kehä, jonka syitä ja seurauksia on vaikea erottaa toisistaan. Pahoinvoinnista tulee parisuhteessa ja perheessä vellova, ei-toivottu normaalitila, josta ei löydetä ulospääsyä ilman ammattiapua.
Jaksava vanhempi on lapsen turva ja kasvun tuki
Lapsi tarvitsee jaksavia vanhempia kasvunsa tueksi. Kun vanhemmat ovat jaksavia ja perheessä vallitsee turvallinen keskusteluyhteys, lapsella on paikka ja ihmiset, joiden apuun ja tukeen hän voi luottaa. Näin hänen ei tarvitse kohdata ikäänsä nähden ylivoimaisia asioita yksin, vaan vanhemmat tukevat hänen ikätason mukaista kasvua ja kehitystä.
Jos perheessä on masentunut vanhempi, hänen voimavaransa eivät välttämättä riitä lapsen tarpeiden huomioimiseen ja tämän kasvun tukemiseen, lapsen tarpeita kuunnellen. Lapsi voi kokea jäävänsä yksin ongelmiensa kanssa ja on suojattomampi elämän haasteissa, muun muassa kiusaamista kohdatessaan.
Masennukseen sairastumisen riski masentuneen vanhemman lapsella on suuri. On arvioitu, että masentuneiden vanhempien lapsista noin 60 prosenttia sairastuu johonkin mielenterveyshäiriöön ennen 25. ikävuottaan.
Siksi on tärkeää mahdollistaa koko perheen avun saanti toisen vanhemman masennuksen hoidon osana.
Perheterapiassa opetellaan asioita yhdessä
Oman ja muiden perheenjäsenten hyvinvoinnin suojaamiseksi perheenjäsenten on tärkeää työskennellä yhdessä, hyvinvoinnin rakentamisessa ja suojaamisessa. Yksi tärkeimmistä kuulluksi ja nähdyksi tulemisen työkaluista on avoin ja kunnioittava keskustelu. 
Perheessä on tärkeää oppia puhumaan asioista ilman, että se tuo ylivoimaista kuormaa tai jännitettä kenellekään perheenjäsenelle.
Usein jo pelkästään asioiden ääneen sanominen helpottaa hankalaa oloa. Kun on lupa tuntea tunteita, joita tuntee ja tulee hyväksytyksi kaikkinensa, yksilölle rakentuu sisäinen turvallisuuden tunne ja rakastetuksi tulemisen kokemus. Niinpä perheterapiassa opetellaan yhdessä terapeutin kanssa puhumaan kaikista asioista ääneen ja nimeämään tunteita, joita asiat nostavat.
Tunteille opetellaan antamaan oman paikkansa viestintuojina yksilöiden tarpeista ja hyvin- tai pahoinvoinnin rajoista. Tunteet eivät ole kuninkaita, jotka ohjaavat perheen toimintaa. Eivätkä mörköjä, joita tarvitsee pelätä ja väistää.
Kun tunteet saavat olla viestintuojia, tarpeellisia osia perheyhteisön toimivuudessa, yksilöt pääsevät ilmaisemaan toisilleen oman hyvinvointinsa rajat.
Kunnioittavassa vuorovaikutuksessa perhe oppii kuuntelemaan, kuulemaan ja kunnioittamaan perheterapeutin avustuksella jokaisen perheenjäsenen hyvinvoinnin rajoja. Näin perheyhteisöstä kasvaa turvallinen kasvupaikka lapselle, tukien hänen kasvuaan hyvinvoivaksi yksilöksi.
Perheterapiaprosessissa vanhemmat saavat tukea vanhemmuuteen sekä parisuhteen haasteisiin, ja kokea onnistumista ja ilon tunteita lähisuhteissaan. Tämä tukee masennuksesta toipumista. Samalla voidaan ehkäistä masennuksen sukupolvista jatkumista.
Blogitekstin kirjoittaja
Ritva Huusko
Perheterapeutti
Psykiatrinen sairaanhoitaja
