Perheterapeutin huolenaiheet ja ratkaisut perheterapeuttisten menetelmien alikäyttöön

Perheterapeutin huolenaiheet ja ratkaisut perheterapeuttisten menetelmien alikäyttöön.

Perheterapeutin huolenaiheet ja ratkaisut perheterapeuttisten menetelmien alikäyttöön. Perheterapeuttina olen yhä huolestuneempi siitä, kuinka vähän perheterapeuttisia menetelmiä hyödynnetään sosiaalityössä ja erityisesti lastensuojelussa, vaikka tutkimus osoittaa niiden merkittävät hyödyt yksilöille, perheille ja yhteiskunnalle.

Tämä puute ei ole vain inhimillinen tragedia, vaan myös yhteiskunnallinen menetys: perheterapia on kustannustehokas keino vähentää kriisien uusiutumista ja parantaa pitkäkestoisia hyvinvointituloksia.

Se, että perheterapiaa ei osata hyödyntää laajasti työmenetelmänä lastensuojelussa, on vain jäävuoren huippu osana suurempaa ilmiötä Suomessa. Kelan tilastot kertovat karua kieltä: kun tarkastelemme viime vuosien myönnettyjä psykoterapiakorvauksia, yksilöpsykoterapiaa myönnetään 100 kertaa enemmän kuin perheterapiaa, jonka osuus jää vain yhteen prosenttiin kaikista Kelan kuntoutuspsykoterapioista. Perheterapeuttina tulkitsen tämän viestivän siitä, että elämme hyvin individualistisessa ajassa ja unohdamme tärkeän tosiasian: jokainen meistä on osa jotakin suurempaa systeemiä.

Perheterapian hyödyt: mitä tutkimukset kertovat?

Perheterapia auttaa perheiden vuorovaikutussuhteiden parantamisessa, mikä on keskeistä pitkäaikaisen muutoksen saavuttamisessa. Esimerkiksi tutkimukset osoittavat, että perheterapeuttinen työskentely voi ehkäistä lasten huostaanottoja ja vähentää uusien kriisien todennäköisyyttä, kun ongelmat ratkaistaan systeemisesti eikä vain yksittäisiä oireita hoitaen.

Taloudelliset hyödyt yhteiskunnalle: Saksan Frühe Hilfen -ohjelma, joka yhdistää terveys- ja sosiaalipalvelut tukemaan haavoittuvia perheitä, on osoittanut, että varhainen interventio voi säästää merkittäviä summia myöhemmissä kalliissa toimenpiteissä, kuten lasten sijoituksissa kodin ulkopuolelle.

Kansainväliset esimerkit: Norjassa perheterapian käyttö lastensuojelun osana on vähentänyt uusintainterventioiden määrää ja parantanut perheiden pitkäkestoista toimintakykyä. Tämä vahvistaa käsitystä, että perheterapia voi olla tehokas työkalu myös muissa hyvinvointivaltioissa, kuten Suomessa.

Miksi perheterapiaa käytetään liian vähän?

Alikäytön taustalla ovat usein organisatoriset ja koulutukselliset haasteet. Sosiaalityöntekijöillä ei aina ole riittävästi tietoa tai resursseja perheterapeuttisten menetelmien soveltamiseen. Lisäksi moniammatillinen yhteistyö, joka on perheterapian onnistumisen edellytys, on usein puutteellista.

Ratkaisut ja suositukset

Koulutus ja resurssit: Tarvitaan laajempaa koulutusta perheterapeuttisista menetelmistä sosiaalityöntekijöille ja lastensuojelun ammattilaisille. Kuten Suomessa toteutettu tukiperhetoiminta osoittaa, moniammatillinen yhteistyö ja vapaaehtoisten koulutus voivat parantaa perheiden hyvinvointia huomattavasti.
Systeeminen lähestymistapa: Perheterapeuttiset interventiot, joissa lapsen ja perheen tarpeet otetaan tasapuolisesti huomioon, voivat vähentää uusien kriisien riskiä. Tämä on todettu esimerkiksi Ruotsissa, missä kotiin annettavat tukipalvelut on kohdennettu erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville perheille.
Yhteiskunnan tuki: Yhteiskunnallinen tuki perheterapeuttisten menetelmien integroimiseksi sosiaalityöhön on elintärkeää. Tämä tarkoittaa sekä poliittista tahtoa että taloudellista investointia. Norjan kokemukset osoittavat, että tällaiset investoinnit tuottavat pitkällä aikavälillä säästöjä.

Perheterapeuttiset menetelmät tarjoavat konkreettisia ratkaisuja monimutkaisiin sosiaalisiin ongelmiin. Näiden menetelmien hyödyntäminen voisi auttaa perheitä rakentamaan kestävämpiä suhteita, ehkäistä lasten sijoituksia kodin ulkopuolelle ja tukea yhteiskunnan hyvinvointia laajemmin. Kehotankin päättäjiä ja ammattilaisia tunnistamaan perheterapian potentiaalin ja panostamaan sen laajempaan käyttöönottoon.

Investointi perheterapeuttisiin menetelmiin ei ole vain inhimillinen teko, vaan myös taloudellisesti kannattava ratkaisu. Useat tutkimukset ja kansainväliset esimerkit osoittavat, että varhaiset ja perheterapeuttiset interventiot voivat merkittävästi vähentää kustannuksia, joita syntyy lasten huostaanotoista, kriisipalveluista ja pitkittyneestä sosiaalityöstä. Alla oleva laskelma pohjautuu eri maiden kokemuksiin ja tutkimustuloksiin.

Lähtökohdat: Kustannukset ilman perheterapeuttisia interventioita

Lasten huostaanotto Suomessa: Keskimääräinen vuotuinen kustannus lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle on noin 60 000–80 000 euroa per lapsi vuodessa.

Kriisiytyneiden perheiden tuet: Usein perheiden pitkäaikainen tukeminen ilman systeemistä lähestymistapaa maksaa yhteiskunnalle noin 30 000 euroa perhettä kohden vuodessa, sisältäen sosiaalityöntekijöiden työtunnit, kriisipalvelut ja tilapäiset ratkaisut.

Perheterapeuttisten menetelmien kustannukset ja hyödyt

Saksan Frühe Hilfen -ohjelma:

Valtakunnallinen perheterapeuttisten ja moniammatillisten palvelujen verkosto.
Keskimääräinen kustannus perheen varhaiselle interventiolle: 10 000–15 000 euroa per perhe vuodessa.
Säästöt huostaanottojen välttämisestä ja kriisien ehkäisystä: jopa 70 % verrattuna perinteiseen kriisipainotteiseen malliin.

Norjan perheterapeuttinen malli:

Systeemiset interventiot vähensivät uusintainterventioiden tarvetta jopa 50 %, mikä tarkoittaa vuosittain satojen tuhansien eurojen säästöjä per kunta.

Suomen tukiperhemalli:

Tukiperheiden käyttö perheterapeuttisten menetelmien rinnalla maksaa noin 5 000 euroa per lapsi vuodessa.
Huostaanoton välttäminen yhdelle lapselle tuo säästöä vähintään 55 000 euroa vuodessa per lapsi.

Mitä säästöt voisivat tarkoittaa?

Kustannuslaskelma: Mitä säästöt voisivat tarkoittaa?

Oletus: Suomessa on noin 10 000 lastensuojelun asiakkaana olevaa perhettä, joista 30 % (3 000 perhettä) voisi hyötyä perheterapeuttisista menetelmistä.

Kustannus perheterapeuttiselle interventiolle perhettä kohden: 15 000 euroa.

Yhteiskunnalliset säästöt:

Jos vain 10 % näistä perheistä (300 perhettä) välttää lasten huostaanoton, säästö on 300 x 60 000 euroa = 18 miljoonaa euroa vuodessa.

Lisäksi perheiden tilanne stabiloituu, mikä vähentää muita sosiaalikustannuksia jopa 20–30 %.

Pitkän aikavälin vaikutus: Norjassa tehdyissä analyyseissä osoitettiin, että perheterapeuttiset mallit vähensivät sosiaalityön tarpeen kestoa keskimäärin 2 vuotta per perhe. Suomessa tämä voisi tarkoittaa jopa 90 miljoonan euron säästöjä seuraavan vuosikymmenen aikana, kun otetaan huomioon myös työvoiman vapautuminen muihin tehtäviin.

Investointi: 3 000 perheen perheterapeuttinen interventio maksaisi yhteiskunnalle 45 miljoonaa euroa vuodessa.
Säästöpotentiaali: Välittömät säästöt huostaanottojen ja kriisipalveluiden välttämisestä voisivat nousta jopa 90 miljoonaan euroon vuosittain, ja pitkällä aikavälillä vaikutukset olisivat vielä suuremmat.