Pelon maantiede on näkymätön kunniaan liittyvän väkivallan vankila, johon moni nainen jää pelon vangiksi omassa elämässään.
Tyttö painaa turvakodin oven takanaan kiinni. Hänen puhelimensa on suljettu, ettei kukaan pysty paikallistamaan hänen olinpaikkaansa. Tyttö ei tiedä kauanko piilossa olo tulee jatkumaan. Voiko perhe antaa hänelle anteeksi hänen tekemänsä virheen, rakastumisen poikaan, jota perhe ei hyväksy?
Koska kyseessä on perheen kunnia, tyttö ei voi vapaasti valita, keneen hän rakastuu. Tytön kulttuurissa hän on se, joka kannattelee perheensä kunniaa ja voi sen myös särkeä. Tyttö ei kuitenkaan omista kunniaa, vaan se kuuluu perheen miehille. Naisen osa on ylläpitää perheen kunniaa omalla toiminnallaan ja valinnoillaan.
Mikä kunnia?
Eri kulttuureissa kunnia sijoittuu erilaisiin asioihin. Suomessakin kuulee joskus sanottavan ”kunniallinen kansalainen” tarkoittaen vaikkapa lakien tarkkaa noudattamista, työnsä hyvin hoitamista ja verojensa maksamista.
Individualistisessa kulttuurissa viitataan yksilöön, joka ei ole ajautunut minkäänlaiseen marginaaliin ja hänet nähdään yhteiskunnan yhtenä aktiivisena osatekijänä. Tämän kaltaisessa yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissa voi yksilö melko vapaasti ja itsenäisesti tehdä valintojaan – ja määrittää itse kunniallisuutensa.
Niin kutsutussa kunniakulttuurissa on puolestaan yhteisö yksilöä tärkeämpi perheen ollessa yhteisön osatekijä. Pienestä pitäen kasvatuksen myötä yksilö opetetaan tuntemaan seksuaalietiikan ympärille kietoutuvat kunniakoodit.
Yhteisön normien noudattaminen on tärkeä osa yhteisöllisyyttä. Yhteisön säilyvyys pyritään turvaamaan yksilöiden noudattaessa sisäistämiään vallitsevia normeja. Yhteisöllisesti myös vartioidaan niiden noudattamista.
Yksilö ei voi olla osa yhteisöään, jos hän ei noudata annettuja normeja. Rikkomalla normistoa voi perheenjäsen häväistä perheensä ja saattaa näin koko perheen yhteisönsä hyljeksynnälle.
Tällöin perhe pyrkii saamaan yksilön takaisin noudattamaan kunniakoodeja. Välineinä tässä voivat toimia uhkailu ja väkivalta, jotka saattavat olla kunniakulttuurissa arkipäiväistyneitä toimintamalleja. Kunniaväkivalta voi kohdistua sekä miehiin että naisiin, mutta yleisemmin naisiin.
Kunniakoodeja rikkova yksilö yritetään saada seuraamaan yhteisön normeja eri tavoin.
Tavat voidaan luokitella kolmeen eri asteeseen:
- Yksilön rajoittaminen, esim. seuraaminen, puhelimen pois ottaminen, kulun rajoittamiset.
- Pelon luominen käyttämällä sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa; erilaiset uhkaukset kuten tappouhkaukset, pahoinpitelyt.
- Äärimmäisenä keinona henkirikos.
Yksilön rajoittaminen
Veli voi esimerkiksi laittaa GPS-paikantimen siskonsa puhelimeen, nähdäkseen missä sisko liikkuu ja keitä hän tapaa. Perheissä usein veljen tehtäväksi muodostuu valvoa, että sisko noudattaa annettuja kunniakoodeja ja käyttäytyy siveellisesti. Jos veljellä on epäilys, että sisko on rikkonut kunniakoodeja, astutaan seuraavaan luokkaan vallan kentässä.
Usein tämän kaltaista konkreettista valvontaa tekevät perheen miespuoliset jäsenet, mutta naiset voivat myös toimia tässä aktiivisesti antaen tukensa. Rajoittavilla toimenpiteillä pyritään ennalta ehkäisemään kunnianormiston rikkomista.
Fyysinen väkivalta
Jos kunnianormiston valvonta pääsee pettämään ja normistoa on rikottu, toisinaan tähän riittää pelkkä huhu, voi kuvaan astua mukaan fyysinen väkivalta. Fyysisen väkivallan tarkoitus on laittaa yhteisön kunniakoodistoa loukkaava yksilö ojennukseen ja saada hänet noudattamaan ohjeita.
Perheen kasvojen menetys yhteisön silmissä on niin suuri häpeä, että perhe yrittää saada perheenjäsenensä noudattamaan normistoa kaikin keinoin – jopa kuoleman uhalla. Väkivaltaa ei välttämättä koeta rikolliseksi toiminnaksi vaan kurinpidolliseksi toimenpiteeksi.
Henkirikos
Jos perhe kokee yksilön häpäisseen peruuttamattomasti perheen kunniaa, voi se päätyä äärimmäisenä tekona riistämään tyttären hengen. Näin perheen kunnia voidaan palauttaa yhteisön silmissä.
Maailmanlaajuisesti arviolta 5000 naista kuolee vuosittain kunniaväkivallan seurauksena.
Kunniaväkivalta Suomessa tänään
Kunniaväkivalta luokitellaan yhdeksi piilorikollisuuden muodoksi. Suuri haaste on, että se ei useinkaan näy muutoin kuin yhteisön sisällä.
Pelon maantiede on näkymätön kunniaan liittyvän väkivallan vankila, johon moni nainen jää pelon vangiksi omassa elämässään. Hänen elämästään päättävät muut kuin hän itse. Eikä hänellä ole lupaa olla näkyvä ja tarvitseva omana itsenään.
Yhteisön normit määrittävät hänen tarpeensa ja näkyvyytensä. Pelolla yksilö sidotaan hiljaiseen kärsimykseen, johon hänen on vain alistuttava sukupuolensa vuoksi. Äidit kasvattavat tyttärensä samaan pelkoon ja isät kasvattavat poikansa kontrolloimaan perheen kunniaa. Äidit tukevat poikiaan vallan käyttöön ja isät tyttäriään hiljaiseen alistumiseen.
Kasvatuksen myötä yksilöt eivät välttämättä tunnista kohtaamaansa väkivaltaa väkivallaksi, vaan se tulkitaan kurinpidolliseksi menettelyksi, joka on tarpeellista. Kurinpitoa kohdistetaan näissä yhteisöissä yhtä lailla sekä lapsiin että aikuisiin.
Kun jokainen yhteisön jäsen tietää, mitä sääntörikkomuksesta voi seurata, saadaan yksilöt pelon voimalla pidettyä kuuliaisina yhteisön kunniakoodeille.
Väkivallan ollessa osa arkipäivää ei siihen haeta apua, eikä asiaa paljasteta yhteisön ulkopuolisille. Yksilöllä ei tule välttämättä edes mieleen, että hän voisi hakea kohtamaansa väkivaltaan apua tai että hänen ei tarvitsisi sitä kestää. Näin yksilö on alistettu pelolla yhteisön vallan alle.
Pelko hallinan välineenä
Pelko on yhteisöiden rakenteissa niin syvälle sisäistettynä, että siitä on tullut yhteisön jäsenille normaali ja luonnollinen osa elämää. Pelkoa tai sen aikaansaamaa pahaa oloa ei tiedosteta, koska ne ovat osa normaalia. Tällöin avun hakeminen ei tule mieleen, koska elämä on normaalia juuri sellaisena kuin se on.
Mikäli yksilö voi pahoin, se voidaan selittää osaksi normaalia elämää. Voidaan ajatella, että elämän ei kuulu olla onnellista tai yksilön pahoinvointi on tavanomaista. Näin avun hakemisen kynnys on korkea, koska uskoa ei ole siihen, että asiat voisivat olla toisin.
Kunniakulttuurin sisälle voi rakentua yhteisön normiston myötä tabukulttuuri, joka määrittää mitä voi puhua. Avun saamiseksi yksilön tulee kertoa mahdollisille auttajille yhteisössä kokemiaan epäkohtia. Näin yksilö tulee paljastaneeksi yhteisön ulkopuolisille yhteisöstä asioita, joita yhteisön normiston mukaisesti ei saisi ehkä paljastaa.
Tämä on viesti yhteisölle, että se on epäonnistunut tehtävässään yksilöstä huolehtimisessa. Hakemalla apua yksilö häpäisee yhteisönsä. Pelkona voi olla, että jos apua hakee, joutuukin oma terveys tai henki uhatuksi. Tämä kehä saa väkivallan piiloutumaan syvälle yhteisöön, josta se ei tule yhteisön ulkopuolisille näkyväksi.
Pelon ollessa osa elämän normaalia, ovat masennus ja mielenterveyden ongelmat myös asioita, joiden kanssa pitää vain elää. Sukupolvi toisensa jälkeen voi pitää normaalina osana elämää vaikkapa masennuksen vaikutuksia kuten uniongelmia, somatisointia, lamaantumista.
Elämän kapeutuminen on naisille toivottu elämäntapa, jolloin toimintakyvyttömyys ja lamaantuminen eivät välttämättä tule esille ongelmana, yhteisön näkökulmasta katsottuna. Myös psykoottisuus ja sen tuoma lamaantuminen voivat jäädä ymmärtämättä ja hoitamatta.
Kunniaan liittyvä väkivalta muualla maailmassa nykypäivänä
Kunniaväkivalta on joissakin maissa niin hyväksyttyä, että se voi olla henkirikostuomiota alentava peruste. Kunniaväkivalta on näissä maissa niin normaali osa yhteiskunnan rakennetta, että uhrit eivät näe mahdollisuutena pyytää viranomaisilta apua.
Joissakin tapauksissa nimenomaan valtion virkamies kun voi olla juuri se, joka on uhka yksilön turvallisuudelle. Yksilön pyytäessä viranomaisapua, hän joutuukin tilanteeseen, jossa virkamiehenä on oma isä tai joku yhteisön jäsen, jolta hän piilottelee.
Yhteisön kunnia menee kunniakysymyksissä yksilön edun edelle. Yhteisön jäsen paljastaa yhteisön kunniaa loukanneen sijainnin ja hänet pyritään saamaan kuuliaiseksi yhteisön normeille. Mikäli yksilö ei siihen suostu, on yksilön terveys ja henki uhattuna. Näin yksilö jää yksin ja tukea vaille, ellei hän löydä jotain muuta yhteisöä, johon liittyä ja saada sitä kautta tukea ja turvaa.
Mistä ja miten kunniaväkivallan uhri voi saada apua?
Mikäli huomaat kohtaavasi lähisuhdeväkivaltaa tai elät sen pelossa, käänny poliisin puoleen. Poliisilla on omat työkalunsa auttamiseen.
Jos koet väkivallan uhkaa ja pelkäät oman turvallisuutesi puolesta, voit hakeuta Ensi- ja Turvakotiin, joita on ympäri Suomea.
Jos et ole aivan varma siitä, kohtaatko väkivaltaa, löydät tältä videolta, mitä on henkinen väkivalta.
Blogitekstin kirjoittajat ovat opiskelujensa ja töidensä myötä perehtyneet kunniaan liittyvän väkivallan ilmenismuotoihin.
Sirpa Koskela
Poliisi
FM, Uskontotiede
Psyk.sh