Miten masennus näkyy parisuhteessa

Se, miten masennus näkyy parisuhteessa, on yksilöllistä. Tunneilmastoltaan se voi näkyä tunnekylmyytenä, ärtyisyytenä, poissaolevuutena. Yhteisenä tekijänä näissä kaikissa on yhteydettömyys ihmisten välillä.

Yhteydettömyys omiin tarpeisiin ja tunteisiin saa aikaan masennusta. Ihmisen hyljätessä omien tunteiden kuuntelun, hän ei kykene asettamaan hyvinvoinnin rajojaan. Tämä luo pohjan masennukselle.

Tunnekylmyys tai poissaolevuus on tunteiden välttelyä

Psykoterapeuttina pari- ja perheterapiassa olen tullut huomaamaan, että yksilön tyhjä olo on tunteiden tuntemattomuuden tila, joka on opittu suojapaikka.

Se on suojapaikka niiltä tunteilta, joita ei ole ollut lupa käsitellä tai olla lapsuudessa ja tämän opitun mallin myötä elämän aikana.

Lapsuuden kiintymyssuhteissa on opetettu mieluummin välttelemään vaikeaksi koettuja tunteita kuin kohtaamaan ja käsittelemään niitä.

Tunteiden aktivoituminen parisuhteessa

Aikuisikään päästyään yksilö kohtaa väistämättä tunteitaan solmiessaan parisuhdetta ja tullessaan vanhemmaksi. Rakastamisen ja ihailun tunteet ovat miellyttäviä ja niitä on mukava kokea.

Kun parisuhde kehittyy ja arkistuu puolisoiden välille tulee väistämättä ristiriitoja, jotka herättävät ärtymyksen, turhautumisen ja suuttumuksen tunteita.

Mikäli näille tunteille ei ole lupaa, eikä niitä ole oppinut kohtaamaan, niitä pyritään välttelemään kaikin mahdollisin keinoin. Ristiriitojen selvittäminen on hankalaa, jos tunteita joita ristiriidoissa nousee ei ole sisäistä lupaa kokea eikä olla olemassa.

Riitelytaidot ovat opittuja taitoja ja auttavat parisuhteen yhteyden rakentamisessa

Kun vihan, ärtymyksen, turhautumisen tunteita ei saa olla, ei asioista voi riidellä. Näennäinen sopuisuus, riidaton parisuhde kätkee suojaansa yleensä paljon puhumattomia asioita ja tunteita, joilla ei ole lupaa olla olemassa.

Silloin riitely on todennäköisimmin toimintaa, jolla pyritään konfliktin avulla hiljentämään suhteen toinen osapuoli. Ei anneta lupaa ilmaista tunteita, toivomuksia tai ajatuksia, jotka herättävät itsessä tunteita, joita ei osaa käsitellä.

Voi olla myös niin, että yksilö voi sulkeutua vieläkin tiukemmin itseensä, puhumattomuuteen. Kumppani näkee, että tunteita on, mutta  jos sisäistä lupaa niiden ilmaisemiseen ei ole, ne yritetään piilottaa sallittujen tunteiden taakse.

Kumppani voi myös perustella jotakin asiaa niin pitkään, että suhteen toinen osapuoli väsyy ja antaa myöten. Jokainen näistä konfliktin ratkaisukeinoista saa aikaan kokemuksen, että puolisot eivät kohtaa tunnetasolla asiassa. Riidan syy jää yleisimmin selvittämättä ja vähitellen selvittämättömät asiat kasaantuvat ja puolisoiden välit muuttuvat etäisiksi.

Umpisolmussa itsensä ja parisuhteen kanssa

Kun sisäistä lupaa kaikkiin olemassa oleviin tunteisiin ei ole syntynyt, niiden ilmaiseminen vaikeutuu huomattavasti.

Ne tunteet, joita on ollut turvallista näyttää, voidaan osoittaa ja loput pyritään piilottamaan. Tällöin tunteiden näyttäminen ja sanoittaminen koetaan vaikeana, jopa mahdolltomana. Niinpä omien tunteiden ja rajojen kanssa on hukassa, ja yksilö on solmussa itsensä kanssa.

Mitä enemmän kumppani yrittää kurottaa toista kohti ja saada toisesta sen asian esille mikä häntä mitä ilmeisimmin vaivaa, sitä enemmän toinen voi mennä umpisolmuun.

Kun ei ole sisäistä lupaa tuntea tunteita, joita tuntee on vaikea löytää sanoja millä asiaa sanottaa. Päälle kytkeytyy opittu selviytymiskeino, jolla on oppinut selviytymään lapsuuden tunnevajaassa ympäristössä.

Tavoite yleisimmin on kääntää omat tunteet pois päältä ja olla ajattelematta hankalalta tuntuvia tunteita nostattavia asioita. Keinot siihen ovat yksilöllisiä.

Pariterapiasta apua tunteiden kohtaamisen opettelussa ja masennuksen hoidossa

Yleensä pariterapiaan hakeudutaan siinä vaiheessa, kun toinen puoliso on jo epätoivon partaalla ja sanoo olevansa valmis eroon.

Tunnetason yhteydettömyys jättää parisuhteen osapuolet tunnetasolla yksin. Tunnetason yksinäisyyteen kasvaneelle ja tottuneelle se on normaalitila. Toinen kokee jäävänsä yksin vaikka puoliso olisi kaiken aikaa samassa tilassa, kun tunnetason yhteyttä ei ole.

Se osapuoli, joka kaipaa tunnetason yhteyttä on yleensä tuloksetta yrittänyt sitä luoda aikansa. Kun omat keinot ovat loppuneet, eikä toivoa muutoksen mahdollisuudesta nähdä, tulee pohdintaan eron mahdollisuus.

Yhteydettömyyteen on olemassa apua, mutta apu ei ole yhden eikä kahden terapiakerran asia, vaan vaatii pitkäkestoista työskentelyä.

Ensin tulee löytää yhteys omiin tunteisiin, sitten lupa kokea ja sanoittaa niitä ja sen jälkeen sisäinen lupa ilmaista niitä muille. Tämä oppimisprosessi ottaa vähintään kuukausia, jopa vuosia.

Kun parisuhteen osapuolet opettelevat uudenlaista vuorovaikutusta parisuhteeseensa, samalla siinä hoidetaan toisen tai molempien osapuolten masennusta.

Prosessin aikana se osapuoli, jolla ei ole lupaa omiin tunteisiin ja tarpeisiin sekä niiden ilmaisemiseen ja niiden jopa vaatimiseen itselleen, tulee prosessin aikana omavastuiseksi aikuiseksi.

Aikuinen omavastuisuus on sitä, että yksilö tunnistaa, nimeää ja kuuntelee omia tunteitaan. Hänellä on oma sisäinen lupa pitää omat hyvinvoinnin rajansa, joista tunteet ovat viestin tuojia. Aikuinen turvaa omaa hyvinvointiaan ja sen rajoja, tämä auttaa hänen omanarvontuntoaan kasvamaan terveeksi ja ehyeksi. Siksi se prosessi on pitkä, mutta ei toivoton eikä mahdoton.

Blogitekstin kirjoittaja

Ritva Huusko
Perheterapeutti
Psykoterapeutti
Sairaanhoitaja, psyk.
Terapeuttitalo, Oulu