Perheterapia on terapiaa koko perheelle ja siinä on keskiössä vuorovaikutus. Se on myös psykoterapiaa, johon on mahdollista saada Kelan tukea. Perheterapian tarkoituksena on edistää jokaisen perheen yksilön hyvinvointia sekä pyrkiä aina parempaan vuorovaikutukseen ja korjaamaan rikkoutuneita kiintymyssuhteita. Perheterapia on tutkitusti tehokas terapiamuoto esimerkiksi vanhemman masennuksen tai muiden psyykkisten ongelmien käsittelemiseen. Myös eri kasvuvaiheet, uusioperheen kulttuurien yhteensovittaminen sekä jotakin perheenjäsentä koskettanut trauma ovat asioita, joita on hyvä käsitellä yhdessä perheterapeutin kanssa. Vanhempien välistä suhdetta on myös tärkeää tarkastella perheterapiassa, sillä vanhempien suhde vaikuttaa myös lapsiin.
Perheterapia auttaa vanhemman psyykkisten ongelmien käsittelyssä
Vanhemman psyykkiset ongelmat vaikuttavat paljon koko perheen toimintaan. Jos vanhempi kärsii esimerkiksi masennuksesta, se heijastuu kaikkiin perheenjäseniin tuoden pahoinvointia suhteisiin. Mikäli vanhempi ei tule itsensä kanssa hyvin toimeen, ei kykene huolehtimaan omasta henkisestä hyvinvoinnistaan eikä voi rakastaa itseään, sen kyllä huomaa myös lapset ja puoliso.
Perheterapia auttaa käsittelemään psyykkisiä ongelmia, jolloin vanhemman on mahdollista päästä irti kahleistaan. Terapian avulla voidaan myös ennaltaehkäistä psyykkisten ongelmien sukupolvinen periytyvyys. Kun perheessä on hyvinvoivat vanhemmat, lasten on helpompi kokea olonsa turvalliseksi sekä rakastetuksi.
Lapsen on tärkeä kokea olevansa rakastettu
Omanarvontuntomme alkaa kehittyä jo varhaisessa lapsuudessa. Se miten vanhempi kohtelee, hoivaa ja katsoo lastaan, vaikuttaa suuresti siihen, millaiseksi lapsen omanarvontunto kehittyy. Jotta lapsi oppii rakastamaan itseään, täytyy lapsen saada kokea olevansa rakastettu.
Jo vaippaiässä lapselle voi kehittyä muistoja, joita ei välttämättä voi palauttaa mieleen. Nämä muistot ovat solumuistissa ja ne voivat aktivoitua samankaltaisissa tilanteissa, joissa ne ovat koettu. Esimerkiksi jos lapsi on vaippaikäisenä joutunut kokemaan tilanteen, jossa hänet on jätetty ulos rattaisiin nukkumaan, eikä vanhempi ole heti saapunut paikalle lohduttamaan lapsen purskahdettua huutoitkuun, on lapsi voinut kokea että hänet on unohdettu. Myöhemmällä iällä tämä lapsena koettu muisto voi ilmetä esimerkiksi suhteissa hylkäämisen pelkona, vaikka varsinaista hylkäämistä ei koskaan olekaan tapahtunut. Tämän vuoksi tällaisetkin pieneltä vaikuttavat kokemukset on tärkeää käsitellä yhdessä perheterapian avulla, jotta lapsen on mahdollista irrottautua mahdollisesta kehomuistosta.
Perheterapia on tehokas työkalu lapsuuden traumojen käsittelemiseen
Kun lapsi kokee trauman, se vaikuttaa lapsen lisäksi koko perheeseen. Jokainen perheenjäsen kokee ja käsittelee traumaattisen tapahtuman eri tavoin. Jos lasta esimerkiksi kiusataan koulussa, aiheuttaa se lapsessa pelkoa ja ahdistusta. Vanhemmissa se voi aiheuttaa ylisuojelevuutta, epäonnistumisen tunnetta, syyttelyä toistensa kesken tai jopa vihaa kiusaajia ja kiusaajien vanhempia kohtaan. Traumaattinen tapahtuma voi myös muuttua tabuksi perheessä, jolloin kukaan ei uskalla puhua tapahtuneesta.
Lapsen trauma on erittäin tärkeää käsitellä perheenä. Tällöin lapsi saa kokemuksen, että vanhemmat välittävät, kun hän näkee miten vanhemmat kokevat asian. Jos lapsi jätetään yksin trauman kanssa, voi lapselle muodostua käsitys siitä, että hänestä ei välitetä, häntä ei haluta kuulla, eikä häntä enää rakasteta. Lapsi voi kokea olevansa viallinen.
Kun traumaattisesta asiasta puhutaan yhdessä, sen käsitteleminen on helpompaa. Myös vanhempien on keskusteltava keskenään terapeutin avulla tapahtuneesta, jotta toisen syyttely tai epäonnistumisen tunne vanhempana ei ala vaikuttamaan parisuhteeseen. Näin perheen, ja etenkin vanhempien, side voimistuu ja vaikeiltakin tuntuvat asiat on helpompi selättää yhdessä perheenä.
