Mikä ero on omanarvontunnolla ja itsetunnolla? Omanarvontunto on itsetunnon perusta. Nämä kolme asiaa liittyvät läheisesti toisiinsa.
Mikä ero on omanarvontunnolla ja itsetunnolla
Omanarvontunto on kokemus itsestä. Sitä millainen olen ja millaista kohtelua ansaitsen itselleni sekä millaisena näyn muiden silmissä.
Itsetunto on sitä, kuinka hyvin uskoo itseensä. Kuinka hyvin kokee suoriutuvansa asioista, mitä hyvää näkee itsessään. Nämä kaksi käsitettä ovat hyvin lähellä toisiaan, lomittain ja limittäin toimivia.
Omanarvontunto ja itsetunto vaikuttavat yhdessä siihen, millaisia valintoja teemme elämässä. Ne vaikuttavat siihen, miten toimimme ja puhumme, miten asemoidumme elämässä.
Miten hyvä omanarvontunto vaikuttaa
Yksilö, jolla on hyvä omanarvontunto uskaltaa ja osaa olla se, joka hän on. Minne tahansa hän menee, hän saa olla oma itsensä.
Hän käyttäytyy omana itsenään mihin tahansa hän menee ja hänen seurassaan on helppo olla. Hyvän omanarvontunnon omaava yksilö hyväksyy samoin muut omana itsenään.
Yksilö, jolla on hyvä itsetunto, pystyy tekemään asioita, joita hän haluaisi tehdä. Usko omasta itsestä ei rajoita hänen tekemisiään.
Miten rikottu omanarvontunto vaikuttaa
Yksilö, jolla on rikottu omanarvontunto ja sitä myöten huono itsetunto voi tunnistaa mitä hän haluaisi
tehdä. Hän ei välttämättä voi tehdä sitä mitä hän haluaa, koska uskomus omasta arvosta on riippuvainen muiden hyväksynnästä. Näin rikottu omanarvontunto asettaa rajoituksia hänen tekemisilleen ja valinnoilleen.
Esimerkiksi yksilö voi haluta kouluttautua johonkin ammattiin, mutta hänen vanhempansa eivät hyväksy tätä valintaa. Hän päätyy valitsemaan vanhempien hyväksymän koulutuksen, jotta saa vanhempiensa hyväksynnän. Hän ei kuitenkaan koskaan ole tyytyväinen valintaan ja sen vaikutukset näkyvät monin tavoin hänen hyvinvoinnissaan.
Mitä on hyvä itsetunto
Hyvä itsetunto määritellään Wikipediassa samaksi asiaksi kuin omanarvontunto, joka on tietoisuutta omasta arvosta ja itsekunnioitusta.
Itsetunto on omanarvontunnon varaan rakentunut toiminnan ohjaus elämässämme. Omanarvontunto on se ”humanbeing” osa meissä ja itsetunto on aktiivisempi toiminnan osa ihmistä.
Erotan mieluummin nämä kaksi osaa toisistaan, sillä ihmisen arvo tulee olla riippumaton ulkoisista tekijöistä ja suoritteista. Yksilön arvon voi erottaa suoritteista ja kaikesta ulkoapäin annetusta arvosta. On tärkeää, että jokainen yksilö nähdään arvokkaana sen vuoksi, että hän on syntynyt.
Omanarvontunto on syvin osa ihmistä
Omanarvontunto on sitä mitä yksilö syvimmiltään on ja mitä hän itse osaa tuntea ja tunnistaa itsessään. Ymmärrys, että on ytimeltään ainutlaatuinen ja siksi arvokas. Itsetunnon ja omanarvontunnon näen kuitenkin olevan tiiviisti toisiinsa kytkeytyneitä. Ne eivät ole aivan samaa asiaa vaan limittäin ja lomittain toistensa kanssa tiukasti yhteen kasvaneita ihmisyyden osia.
Ehkä mietit miksi halkoa hiuksia, eivätkö nämä vain ole samoja asioita. Työssäni psykoterapeuttina olen oppinut sanoittamisen voimaa. Sanat luovat meille todellisuuden, jossa elämme.
Meidän on tärkeä sanoittaa asioita mahdollisimman ymmärrettävästi ja moniulotteisesti. Näin voimme mahdollisimman monikirjoisesti ymmärtää ihmisyyttä ja sen moniulotteisuutta, ja sitä myötä itseämme paremmin. On tärkeää, että yksilö oppii ymmärtämään mahdollisimman syvästi ja laajasti itseään, vain siten hän kykenee ymmärtämään kanssakulkijoita.
Näin toimien yksilö voi löytää levollisuutta omana itsenä olemiseen ja toimimiseen ja kasvattaa hyvinvointiaan.
Blogitekstin kirjoittaja
Ritva Huusko
Psykoterapeutti
