Mikä on miellyttämisen hinta: milloin kiltteys muuttuu taakaksi? Kiltteys on arvokas piirre, mutta liiallisena se voi kääntyä itseään vastaan. Kun miellyttämisen tarve ylittää omien rajojen ja tarpeiden kunnioittamisen, kiltteys muuttuu taakaksi. Tällöin elämästä tulee helposti suorittamista, jossa pyritään täyttämään muiden odotuksia peläten torjuntaa, arvostelua tai konflikteja.
Liiallinen kiltteys ei ole vain satunnaista avuliaisuutta, vaan tapa elää niin, että oma hyvinvointi jää toissijaiseksi. Jatkuva ”kyllä” muiden toiveille voi tarkoittaa ”ei” omille tarpeille ja haluille. Tämä miellyttämisen tarve voi näkyä vaikeutena sanoa ei, oman mielipiteen piilotteluna tai ylisuureksi paisuneena huolena siitä, mitä muut ajattelevat. Lopulta se johtaa helposti uupumukseen, tyytymättömyyteen ja itsetunnon heikkenemiseen.
Miksi liiallinen kiltteys syntyy?
Liiallisen kiltteyden juuret ulottuvat usein lapsuuteen. Jos hyväksyntä ja rakkaus on ollut sidottu siihen, kuinka kiltti ja sopeutuvainen olet, tämä ehdollistuminen voi seurata aikuisuuteen. Trauma, kuten tunnetason hylkäämisen kokemus, voi opettaa, että omista tarpeista luopuminen on turvallisempi vaihtoehto kuin riskin ottaminen konfliktin tai hylkäämisen pelossa. Tämä ei vaadi dramaattisia tapahtumia – jo pelkkä vanhemman kyvyttömyys kohdata lapsen herkkyyttä riittää jättämään syvän jäljen.
Kiltteys voi kehittyä myös osaksi selviytymismekanismia. Kun ihminen oppii, että muiden miellyttäminen vähentää ristiriitoja ja turvaa paikan ryhmässä, tästä tulee helposti pysyvä tapa. Ongelmana on, että tällainen käytös voi houkutella ympärille ihmisiä, jotka tietoisesti tai tiedostamatta hyötyvät siitä.
Millainen on liiallisen kiltteyden vaikutus? 
Liiallinen kiltteys voi uuvuttaa. Kun omat tarpeet jäävät aina toissijaisiksi, sisäinen paine kasvaa. Se voi näyttäytyä ulospäin miellyttämisen haluna, mutta sisältäpäin se tuntuu arvottomuuden ja riittämättömyyden kokemuksena. Kiltteydestä voi tulla ansa, jossa halu säilyttää rauha ja harmonia estää aidon vuorovaikutuksen.
Ihmissuhteissa liiallinen kiltteys voi johtaa epätasapainoon. Kun toinen antaa jatkuvasti ja toinen ottaa, syntyy kitkaa – ehkä katkeruutta ja tyytymättömyyttä. Pahimmillaan liiallinen kiltteys voi houkutella manipuloivia ihmisiä, jotka hyödyntävät toisen rajattomuutta.
Voiko kiltteydestä vapautua?
Liiallisesta kiltteydestä irtautuminen alkaa itsetutkiskelusta. Miksi pelkäät sanoa ”ei”? Mitä tapahtuisi, jos lakkaisit miellyttämästä? Omanarvontunnon vahvistaminen on olennainen osa tätä prosessia. Kun opit arvostamaan itseäsi ilman ulkoista vahvistusta, muiden odotukset menettävät otettaan.
Rajojen asettaminen on myös keskeistä. Tämä ei tarkoita kylmyyttä tai itsekkyyttä, vaan rehellisyyttä itsellesi ja muille. Rajojen vetäminen voi tuntua aluksi vaikealta, mutta se on välttämätön askel kohti tasapainoisempaa elämää.
Kiltteys ei ole heikkous, kunhan se perustuu tasapainoon – siihen, että voit olla hyvä muille ilman, että unohdat itseäsi. Terveissä ihmissuhteissa kunnioitetaan molempien tarpeita, eikä niiden ylläpito vaadi jatkuvaa miellyttämistä. Sinulla on oikeus asettaa rajat, ilmaista mielipiteesi ja sanoa ”ei”. Nämä valinnat eivät tee sinusta yhtään vähemmän arvokasta.
Mikä on miellyttämisen hinta: milloin kiltteys muuttuu taakaksi?
Kiltteys muuttuu taakaksi silloin, kun se perustuu pelkoon tai tarpeeseen ansaita hyväksyntää omien rajojen kustannuksella. Liiallinen kiltteys on kuluttavaa, koska se ohjaa ihmistä sivuuttamaan omat tarpeensa muiden miellyttämiseksi. Tämä voi johtaa uupumukseen, ihmissuhdeongelmiin ja itsetunnon heikkenemiseen. Kiltteys on arvokasta vain silloin, kun se syntyy tasapainosta: terveet rajat, rehellisyys omia tunteita kohtaan ja rohkeus sanoa ”ei” tekevät siitä aidosti voimaannuttavaa. Omanarvontunnon vahvistaminen ja rajojen asettaminen ovat askelia kohti elämää, jossa kiltteys ei ole itsensä unohtamista, vaan itseensä luottamista.
Ritva Huusko
Perheterapeutti, psykoterapeutti
