Löydä hyvinvoinnin rajat parisuhteessa

Hyvinvoinnin rajat parisuhteessa tarkoittaa, että osaa olla terveellä tavalla itsekäs, tämä mahdollistaa aikuisen parisuhteen.

Rajojen asettaminen ei suinkaan tarkoita sitä, että henkilö olisi millään tavalla vaikea, vaan terveellä tavalla itsekäs. Kun yksilö uskaltaa olla terveellä tavalla itsekäs parisuhteessa ja perheessä, voidaan puhua aikuisesta parisuhteesta ja vanhemmuudesta.

Kun parisuhde koostuu kahdesta omavastuisesta aikuisesta, molemmat parisuhteen osapuolet osaavat ja uskaltavat kertoa omat tarpeensa, ajatuksensa ja tekonsa ääneen. Tämä mahdollistaa luottamuksen ja turvan rakentumisen, josta yksilön ja parisuhteen tasapaino ja onnellisuus kumpuaa.

Turvallinen keskusteluyhteys luo hyvinvointia

Parisuhteessa ei uskalleta sanoa vaikeita asioita ääneen, jos on pelko tai huoli, että loukkaa toista ja siitä voi seurata konflikti. Jos emme sano asioita ääneen, emme myöskään voi vaatia toista osapuolta ymmärtämään omia tarpeita tai haluamme. Terve vuoropuhelu ei tarkoita syyllistämistä tai vaatimusten asettamista toiselle osapuolelle, vaan dialogia jonka tavoitteena on löytää yhteisymmärrys.

Vaikeistakin asioista tulee voida puhua. Jättämällä vaikeat asiat käsittelemättä, parisuhde ei voi kehittyä tasapainoiseksi. Keskustelun tulee kuitenkin olla toista ja toisen tunteita kunnioittavaa, ei loukkaavaa. Tavoitteena on vuoropuhelu, jossa syyllistämisen ja riitelyn sijaan asiat voidaan käydä läpi asiallisesti keskustellen.

Hyvin yksinkertainen työmenetelmä tähän on “keskustelukehän” käyttäminen jossa molemmat puolisot kertovat omavastuisesti parisuhteessa ja  perheessä  mitä ovat minun ajatukseni, tunteeni ja tunnistanko omat tarpeeni. Tunteiden ja tarpeiden täyttymättömyys herättää parisuhteessa ja perheesä yleensä negatiivisia tunteita.

Jos kokee ettei tule hyväksytyksi omana itsenään parisuhteessa herättää se mm. turvattomuutta, huolta, suuttumusta ja turhautumista.

Askeleet kohti hyvinvointia

Ensimmäinen askel on tunnistaa omat tunteet ja tarpeet sekä hyväksyä se, että on lupa omiin tunteisiin ja tarpeisiin. Sanoittamalla omat tunteesi ja tarpeesi ääneen voit tarkastella miten ne vaikuttavat parisuhteeseen, perheeseen ja muuhun elämään.

Toinen askela on pitää kiinni omista tarpeista ne ymmärrettyään ja sanoitettuaan. Niistä lupa pitää kiinni. Kun olet kertonut asiat ääneen, kumppanisi voi paremmin  ymmärtää, mitä asioita tarvitset voidaksesi hyvin. Arjen suurin rakkauden teko, on turvata ydintarpeiden täyttyminen. Suurimman arjen rakkauden teon voi tehdä sekä itselleen, kumppanilleen että lapsille.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan; mitä enemmän me uskallamme olla näkyviä omana itsenämme, omien tunteidemme ja tarpeidemme kanssa ja miten selkeästi me uskallamme sanoittaa niitä ääneen sitä yksinkertaisempaa vuoropuhelu on parisuhteessa ja perheessä.

Hyvinvoinnin mahdollistavat rajat parisuhteessa

Kun parisuhteen osapuolet ovat näkyviä tunteineen ja tarpeineen ne sanoittaen, tämän jälkeen kenenkään ei tarvitse osata arvata tai ymmärtää toisen puolesta, vaan voi hyväksyä sen mitä toinen sanoo. Tarkoitus ei ole, että tarvitsee toimia kuten toinen sanoo, vaan hyväksyä asiat toisen näkökulmana tai tarpeina. Itsellä on yhtäläinen lupa omaan näkökulmaan, tunteisiin, ajatuksiin ja tarpeisiin.

Jos kokee, että toinen ottaa tämän luvan pois, seuraa pitkällä aikavälillä ärtymys, turhautuminen ja etäisyyttä parisuhteessa. Vaarana on läheisyyden kokemuksen häviäminen, koska haluaa suojautua toisen tunnetasolla hylkäävältä läheisyydeltä. Jos kokee, ettei parisuhteessa saa olla oma itsensä eli täytyy asennoitua siten, että pysyy suojassa.

Läheisessä, turvalliseksi koetussa parisuhteessa ei tarvitse suojautua. Kun parisuhteessa vallitsee keskinäinen luottamus, silloin molemmilla on tilaa olla oma itsensä. Siitä seuraa myös kokemus, että on rakastettu omana itsenään.

Kun haluat luoda onnellista parisuhdetta niin ensimmäiseksi on tärkeä pysähtyä kuulemaan ja kuuntelemaan mitä minä haluan, tarvitsen, toivon, miltä minusta tuntuu, mitä minä ajattelen ja sitten tehdään se vastavuoroisesti puolisolle. Molemmat ovat vastuussa omista ajatuksista, tunteista ja tarpeista.

Blogitekstin kirjoittaja

Ritva Huusko
Perhepsykoterapeutti
Psykiatrinen sh