Läheisriippuvuus voimavarojen syöjänä on tuttu ilmiö perheterapiassa. Useinkaan sitä, mikä omia voimavaroja syö ei tunnisteta terapiaprosessin alussa. Läsnä on vain loputon uupumuksen kokemus ja toivottomuuden tunne oman elämän keskellä.

Läheisriippuvuus on symbioottinen, jopa sukupolvinen tapa liittyä läheisissä ihmissuhteissa. Odotetaan toisen lukevan omia tarpeita ja vastaavan niihin mahdollisimman täydellisesti. Kumppanilta odotetaan hoivaa ja ymmärrystä, jota ilman koetaan arvottomuutta. Jos toinen ei kykene tai halua enää antaa näitä omaa arvoa todistavia tekoja ja sanoja, seuraa pettymyksen tunne ja tunnetason hylkäämiskokemus. Näiden tunteiden aikaansaama oma tunnemyrsky vyörytetään kumppanille syytöksinä, että tämä ei rakasta eikä välitä.

Oma kokemus hyljätyksi tulemisesta on aito ja tuskallinen. Suhteen toiselle osapuolelle se voi olla hämmentävä ja toistuva tunnemyrsky, johon yrittää suhteen alussa vastata ymmärtäen ja rakastaen. Mutta koska hylkäämiskokemuksen kokeva (läheisriippuva), ei sisäisessä maailmassaan koe olevansa riittävä ja rakastettava omana itsenään, kumppanin vakuuttelut eivät luo turvallista tasapainoa.

Ajan saatossa kumppani väsyy ja kyllästyy vakuuttamaan rakkauttaan ja sitoutumistaan. Sillä vuosien vakuutteluista ja rakastamisen osoittamisesta huolimatta, toisen vakuuttelut eivät jää uskomukseksi ja turvallisuuden tunteeksi. Vähitellen puolisoiden välille kasvaa kuilu, joka ruokkii läheisriippuvan kokemusta omasta riittämättömyydestä ja kelpaamattomuudesta. Tästä seuraa entistä enemmän epätasapainoa ja pahoinvointia suhteeseen.

Omanarvontunto suojan antajana

Kun yksilön omanarvontunto on rikottu, eikä hän ole saanut kasvaa terveeseen ja ehyeen omaan arvoon, hän tarvitsee loputtomasti todisteita siitä, että hän on rakastettu. Jos näitä todisteluja ei ole, kokemus omasta tärkeydestä, merkityksellisyydestä ja rakastettavuudesta häviää yksilön ulottomattomiin. Tästä seuraa tunnetason hylkäämiskokemus ja hätä, johon jokainen reagoi yksilöllisesti.

Yksi ilmaisee hätäänsä ja hyljätyksi tulemisen kokemuksen tuskaa raivoamalla, vaatien toista osoittamaan rakkauttaan tai todistaen näin itselleen, ettei tarvitse ketään. Toinen vetäytyy näkymättömiin, pois tunnetason kosketuksesta, hyväksyen tunnetason hylkäämisen kokemuksensa omana osanaan elämässä. Hän pyrkii suojautumaan enemmiltä pettymyksiltä, olemalla tarvitsematta ketään tunnetason yhteyteen.

Terve ja hyvä omanarvontunto on tietoa ja kokemusta siitä, että on arvokas, riittävä ja rakastettava omana itsenään. Vaikka läheiset eivät aina osaisi osoittaa rakkauttaan yksilön tarvitsemalla tavalla, heidän toimintansa voi nähdä heidän puutteenaan, eikä tahallisena ja tietoisena hylkäämisenä. Toisten toimintatavat eivät uhkaa omaa arvoa ja hyvinvointia. Muiden toimintaa voi tarkastella ja tarvittaessa kyseenalaistaa, sisäisen turvallisuuden tunteen vallitessa. Muodostuu sisäinen lupa luoda omaa onnellisuutta. 

Lue lisää omanarvontunnosta Omanarvontunto -oppaasta, jonka pääset tilaamaan viereistä kuvaa klikkaamalla. Samalla rekisteröidyt sähköpostilistalle ja saat 14.10.2021 saakka viikkokirjeen Omanarvontunto -teemaan liittyen.

1.10.2021 julkaisemme E-kirjan Omanarvontunto – kuinka rakentaa onnellinen ja tasapainoinen elämä omia hyvinvoinnin rajoja kunnioittaen ja siihen liittyvän verkkokurssin.

 

Blogitekstin kirjoittaja

Ritva Huusko

Perheterapeutti, psykoterapeutti

Sairaanhoitaja, psyk.