Kunnioittava kohtaaminen: yhteyden tärkeys ihmissuhteissa. Ihmisen perustarve on syntymästä lähtien olla yhteydessä ympärillään oleviin ihmisiin, erityisesti niihin, jotka hänestä huolehtivat. Tämä yhteys rakentuu aluksi yksinkertaisista, mutta merkityksellisistä tavoista, kuten katseista, kosketuksista ja äänenpainoista. Nämä varhaiset hetket, jolloin hoitaja vastaa vauvan tarpeisiin, luovat pohjan koko ihmisen elämän mittaisille vuorovaikutussuhteille. Jos vauva ei saa riittävästi vastakaikua hoitajan taholta, se vaikuttaa syvästi hänen kehittyvään minäkuvaansa ja tunne-elämäänsä.

Kun kohtaaminen jää puutteelliseksi – esimerkiksi, jos hoitaja ei reagoi vauvan itkuun tai huomioi hänen tarpeitaan – vauva alkaa sopeutua tähän tavalla, joka on hänelle ominainen. Tämä sopeutuminen voi näyttäytyä eri muodoissa: yksi vauva voi muuttua vetäytyväksi, toinen voi tulla yhä vaativammaksi saadakseen huomiota. Jotkut vauvat voivat jopa näyttää masentuneilta, kun he eivät saa tarvitsemaansa hoivaa ja emotionaalista yhteyttä. Tämä voi olla yllättävää, mutta on tutkimuksissa todettu, että myös hyvin pienet lapset voivat kokea masennusta, kun heidän perustarpeitaan yhteyteen ei tyydytetä.

Kunnioittavan kohtaamisen merkitys elämän eri vaiheissa

Vauva-ajan kokemukset jättävät jälkensä siihen, miten kohtaamme toisia ihmisiä läpi elämän. Jos lapsena opimme, että meitä kuunnellaan ja arvostetaan, kannamme tätä kokemusta mukanamme aikuisuuteen. Toisaalta, jos emme saa varhaisia kokemuksia kunnioittavasta kohtaamisesta, saatamme kokea alitajuista epävarmuutta omasta arvostamme ja merkityksestämme.

Kohtaamisen normaali muodostuu näissä varhaisissa kiintymyssuhteissa. Jos kasvamme siihen normaaliin, että meidän tarpeemme yhteyteen ohitetaan emme osaa olla vailla yhteyttä nuoruuden ja varhaisaikuisuuden ihmissuhteissa. Pahimmillaan koko ihmisen elämän ajan todellisuus voi olla yhteydetöntä yhdessäoloa kaikkein läheisimpienkin ihmisten kanssa.

Jokapäiväisessä elämässä toisen ihmisen ohittaminen – olipa kyse tahallisesta tai tiedostamattomasta toiminnasta – lähettää viestin, että toinen ei ole merkityksellinen. Tämä ei tietenkään useimmiten ole tarkoituksellista, mutta se voi silti olla vaikutus, jonka toinen ihminen kokee. Ihmisten välinen vuorovaikutus on usein herkkää, ja pienetkin teot voivat tuntua suurilta. Katsomatta jättäminen, kiireinen vastaus tai emotionaalinen poissaolo voivat kaikki viestiä välinpitämättömyyttä, vaikka tarkoitus olisi jotain aivan muuta.

Parisuhde ja perhe: kohtaamiset rakentavat yhteyttä

Erityisesti läheisissä ihmissuhteissa, kuten parisuhteessa ja perheessä, kohtaamisen laatu on avainasemassa. Se, miten tulemme kohdatuksi näissä suhteissa, muokkaa käsitystämme itsestämme ja omasta merkityksestämme. Jos toinen osapuoli parisuhteessa huomioi meidät, kuuntelee ja reagoi kunnioittavasti, koemme itsemme tärkeiksi ja arvostetuiksi. Tämä luo perustaa turvalliselle, läheiselle suhteelle. Vastaavasti, jos kohtaaminen on välinpitämätöntä tai etäistä, voimme alkaa kokea itsemme merkityksettömiksi tai näkymättömiksi.

Kunnioittava kohtaaminen on siis välttämätöntä, ei vain ihmissuhteiden hyvinvoinnin, vaan myös oman itsearvostuksemme ja tunne-elämämme kannalta. Se vahvistaa molempien osapuolten hyvinvointia ja luo tilaa avoimelle, aidolle vuorovaikutukselle. Ja vain tässä tilassa on kyllin turvallista olla näkyvänä kaikkine tunteineen ja tarpeineen. Se on tila, jossa yksilö saa tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Ja tässä olemisen tilassa rakkauden kokeminen tapahtuu.

Tärkeää on ymmärtää, että kunnioittava kohtaaminen ei tarkoita suuria eleitä tai erityisiä hetkiä. Ne ovat arkipäivän pieniä asioita: katsekontaktin ottaminen, aito kuunteleminen, lyhyt kosketus olkapäälle, tai hetken ajan pysähtyminen toisen ihmisen äärelle. Nämä pienet teot viestivät toiselle: ”Näen sinut, olet tärkeä”, ”Kuuntelen sinua, olet rakas”.

Kohtaamisen haasteet ja oppiminen

Monet meistä haluavat kohdata läheisensä kunnioittavasti, mutta arki, kiire, omat tunteet ja opitut mallit voivat joskus vaikeuttaa tätä. Esimerkiksi stressaantuneena tai väsyneenä saatamme tahtomattamme unohtaa ottaa huomioon toisen tarpeet ja tunteet. Tällöin on tärkeää olla armollinen itselleen ja tunnistaa, että kunnioittava kohtaaminen on jatkuva prosessi, jossa voi aina oppia ja kehittyä.

Yksi hyödyllinen tapa parantaa kohtaamista on tietoinen läsnäolo. Se tarkoittaa sitä, että pyrimme olemaan aidosti läsnä vuorovaikutustilanteissa, kuuntelemalla toista keskittyneesti ilman häiriötekijöitä. Tämä voi olla haaste nykyaikana, jolloin huomio kiinnittyy helposti esimerkiksi puhelimeen tai muihin tehtäviin, mutta juuri siksi se onkin niin merkityksellistä. Kun annamme toiselle ihmiselle jakamattoman huomiomme, viestimme samalla, että hän on meille tärkeä. Vuorovaikutus on opittu taito, joten voimme oppia sitä – niin halutessamme – koko elämämme ajan.

Toinen tärkeä asia on oman ja toisen tunne-elämän tunnistaminen. Kun olemme tietoisia omista tunteistamme, voimme paremmin säädellä niitä vuorovaikutustilanteissa. Samalla kykenemme paremmin huomioimaan toisen ihmisen tunteet ja tarpeet. On tärkeää asettaa sanoja sille, miltä itsestä tuntuu tai mitä minä tarvitsen. Jotta tämä on mahdollista on suhteessa oltava läsnäolevaa kohtaamista ja turvallista ilmaista omia tunteita ja tarpeita. Tunnetasolla hylkäämiskokemus syntyy näiden asioiden loistaessa poissaolollaan. 

Kunnioittava kohtaaminen terapiassa ja omassa arjessa

Terapiassa kunnioittava kohtaaminen on keskeinen osa hoitoprosessia. Terapeutin tehtävä on luoda tila, jossa asiakas tuntee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisena kuin hän on. Tämä mahdollistaa turvallisen tilan tutkia omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia ilman pelkoa tuomitsemisesta. Terapiasuhteessa tällainen kohtaaminen voi olla parantavaa ja auttaa asiakasta löytämään uudenlaista yhteyttä itseensä ja toisiin ihmisiin.

Omassa arjessa voimme kaikki oppia kunnioittavan kohtaamisen taitoja. Se alkaa pienistä teoista ja tietoisesta läsnäolosta. Kun opimme olemaan aidosti läsnä toisten ihmisten kanssa, voimme luoda merkityksellisiä yhteyksiä ja parantaa niin omia kuin läheistemmekin ihmissuhteita.

Kunnioittava kohtaaminen on pieniä tekoja, jotka luovat suuria vaikutuksia – jokainen meistä ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Sillä aivan jokainen meistä on niin arvokas, että ansaitsee nämä  asiat, ihan vain siksi että on. Kenenkään ei tulisi tarvita perustella omien tunteidensa oikeellisuutta tai ajatustensa järkevyyttä. Ne kertovat yksilöstä ja hänen ainutkertaisuudestaan.

Blogitekstin kirjoittaja

Ritva Huusko

Perheterapeutti, psykoterapeutti