Olen ollut lapsesta lähtien kirjallisuuden lukija ja kirjallisuuden kautta kokija. Pääsin Helsingin yliopistoon lukemaan sivuaineena kirjallisuutta, johon uppouduin ja siitä tulikin pääaineeni. Sain kirjallisuuden kautta hiukan mutkitellen loppujen lopuksi myös ammatin. Opiskelu johti väitöskirjaan asti, mutta saadakseni tuotua oman palkallisen lisäni neljän kasvavan lapsen kuluihin kouluttauduin kirjastonhoitajaksi.
Työurani kirjallisuuden parissa
Sain töitä kirjallisuuden parissa. Olen toiminut osastonjohtajana, sivukirjastonjohtajana ja kirjastotoimenjohtajana Vantaalla, Espoossa, Lieksassa ja Kangasalla vuoteen 2004 asti. Yhteistyötaitoja, kuuntelemista ja viisasta avoimuutta vaadittiin näissä alipalkattujen korkeasti koulutettujen ihmisten esimies paikoissa. Myötätunnon ja myötäinnon valmennuspaikkana toimi urani neljän lapsen äitinä, jossa sain myös toteuttaa innostustani lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Tätä toteutin myös kirjastotyössä käymällä kouluilla vinkkaamassa eli pitämässä lukemaan innostavia kirjavinkkaustunteja.
Kirjallisuus ja sen terapeuttinen vaikutus alkoi saada uutta ulottuvuutta päästyäni Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskukseen v. 2001 opiskelemaan luovaa ryhmäterapiamuotoa: kirjallisuusterapiaa. Aloin ohjata palkkatyöni ohessa kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä kirjastoissa.
Elämän äkillinen muutos
Toimiessani Kangasalla unelmien virassa, kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtajana, ajoin töistä palatessa polkupyörällä eteeni avattuun auton oveen ja kirjastourani päättyi. Liikennetapaturman takia jouduin jäämään tapaturmaeläkkeelle.
Uusien mahdollisuuksien polku
Vapaaehtoistyöni kirjallisuusterapeuttisena ohjaajana jatkui Tampereen kaupunkilähetyksen puitteissa ja se olikin merkittävää toipumiseni kannalta. Siinä oli myös uuden uran alkua. Tunsin oman kokemiseni kautta entistä vahvemmin sanataiteen poeettisen sanan terapeuttisen voiman. Tunsin, että
Joka kyynel on
pienen ilon otsaluu
keijun, lintusen.
Unten kallo kierii, kuu,
yli tähtihietikon.
(Eila Kivikk`aho, Tanka-satu)
Saatuani vakavaan traumaani oman runoterapiani lisäksi muutakin terapiaa päätin suuntautua enemmänkin auttamistyöhön. Kouluttauduin kolmannelle sektorille kuuntelijaksi erilaisiin auttaviin puhelimiin. Sitten aloin opiskella psykologiaa yliopistolla. Opiskelin myös ratkaisukeskeiseksi työnohjaajaksi ja perheterapeutiksi. Löysin kirjoitetun sanataiteen ja runon rinnalle ääneen kerrotun tarinan ja narratiivisen terapian. Ihminen kertoo itselleen koko ajan tarinaa, joka on yksi mahdollinen lukemattomista mahdollisista. Hän voi päästä herkästi kuuntelevan auttajan ei-tietämisen myötä ohuesta ongelmatarinasta rikkaaseen, monitahoiseen (vaihtoehto)tarinaan.
Olen nyt tällä kohdalla kirjallisuuden ja auttamisen yhtälössä. Tausta-ajatuksenani on systeeminen lähestyminen: ihminen on systeemin osa ja muutos yhdessä systeemin osassa voi muuttaa koko systeemin toimintaa. Haluan tehdä ratkaisukeskeistä, narratiivista terapiaa ja työnohjausta kirjallisuusterapeuttiset metodit apunani. Haluan toimia parien, perheiden ja ryhmien kanssa. Erityishaaveenani on työnohjaus kolmannen sektorin kanssa. Haluaisin myös työnohjata väitös- ja muita tutkijoita.
Blogin kirjoittaja
Taru Tapioharju
Kirjallisuusterapeuttinen ohjaaja
FT, Suomen kirjallisuus
Ratkaisukeskeinen työnohjaaja
Ratkaisukeskeinen terapeutti
Väitöskirjatutkija,psykologia, vuodesta 2016
