Katselen ostoskeskuksessa ympärilleni ja näen, miten ihmiset kulkevat maskit kasvoilla ja väistelevät toisiaan. Näin meitä on ohjeistettu. Me olemme huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja toisesta hämmentävästä ilmiöstä, koronaviruksesta. Ei ihme, että ahdistus...
Olen ollut lapsesta lähtien kirjallisuuden lukija ja kirjallisuuden kautta kokija. Pääsin Helsingin yliopistoon lukemaan sivuaineena kirjallisuutta, johon uppouduin ja siitä tulikin pääaineeni. Sain kirjallisuuden kautta hiukan mutkitellen loppujen lopuksi myös...
Hyvää itsetuntoa ei voi saavuttaa ilman tervettä omanarvontuntoa. Terve omanarvontunto perustuu yksilön sisäiseen kokemukseen, että on hyväksytty ja rakastettu omana itsenään. Epäterve omanarvontunto perustuu suorittamiseen ja ulkoisiin tekijöihin.
Matkani perhe- ja paripsykoterapeutiksi on kääntynyt jo voiton puolelle ja aloinkin pohtimaan terapiatyöni perustana olevia asioita.
Olen kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni isossa perheessä ja maalaisympäristössä, jossa naapurustossa oli eri-ikäisiä aikuisia ja nuoria. Kasvun kannalta oli tärkeää kokea aikuisten myönteisyys.
Pohjautuuko arvosi suorittamiseen vai siihen kuka olet. Eli oletko riittävä ja rakastettu juuri sellaisena kuin olet. Vai pitääkö sinun tehdä ja suoritttaa asioita, että koet olevasi riittävä ja hyväksytty. Kun arvosi on sinussa itsessäsi, voit tehdä asioita vapaasta tahdostasi juuri sen verran kuin katsot hyväksi ja näet voimiesi riittävän. Jos arvosi on suoritteiden laadussa ja määrässä kuulut riskiryhmään sairastua uupumukseen.
Onnellinen lapsuus on mielestäni huoletonta, “lapsellista” aikaa. Lapsellisella tarkoitan sitä, että lapsena saa olla lapsi, eikä tarvitse kantaa aikuisten vastuuta. Lapsen ei tarvitse kantaa vastuuta vanhemmistaan ja heidän ongelmistaan, vaan vanhempien tehtävä on pitää huolta lapsen hyvinvoinnista. Lapsen ymmärtäminen ja auttaminen on tärkeää. Vaikka tuntuisi, että lapsi olisi itselle kuin maailman paras ystävä, ei vanhempi silti voi kuormittaa ja vuodattaa lapselle omia ongelmiaan. Lapsen tapa käistellä asioita on aivan erilainen kuin aikuisen.
Kovin omakohtaisiksi ja harvoiksi ovat blogitekstini viime kuukauden aikana menneet. Viikkoja kirjoittaminen on tuntunut ylivoimaiselta, luopumisen surun keskellä. Arki on sujunut työn osalta, ja muun ajan ovat saaneet läheiset.
Tässä pitkässä blogitekstissä jaan teille poikkeuksellisesti paljon omasta itsestäni. Toivon, että voin näin rohkaista sinua kukoistamaan omassa elämässäsi.
Viha on parhaimmillaan elämää suojeleva voima. Pahimillaan se tuhoaa elämän ympäriltään. Terve viha auttaa suojelemaan yksilön ja yhteisön rajoja. Se on tunne, joka kertoo, että nyt pitää asettaa raja asialle, joka rikkoo ihmisiä ja yhteisöä. Viha käväisee tällöin kylässä auttaen pitämään hyvinvoinnin rajoja ja sitten taas asettuu lepoon. Jos rajoja ei ole lupa asettaa ja tulee rikotuksi, viha jota rikkoja on kantanut jää myös rikotun kannettavaksi. Rikotun vaihtoehdoiksi jää joko työstää ja vapautua vihastaan tai kantaa sitä. Kun vihaa jää kantamaan, sen kaveriksi useimmiten liittyy katkeruus ja epäluottamus. Täysin ymmärrettävistä syistä.
