Jos joku asia ärsyttää sinua, miten ilmaiset ärtymyksesi? Tai jos joku ihminen ärsyttää sinua, miten ilmaiset hänelle ärtymyksesi vai ilmaisetko. Miten toimit ja reagoit ristitilanteessa? Ikä ei takaa sitä, että toiminta ja käytös on aikuismaista. Aikuinen toiminta on neuvottelevaa, joustavaa ja samalla omat ja toisen rajat tunnistavaa ja kunnioittavaa. Pienen lapsen toiminta on tunnsäätelyyn kykenemätöntä. Pienen lpasen käytös voi olla raivoisaa kiukuttelua, kykenemättömyyttä sanoittamaan omia tunteita ja ajatuksia. Teinitoiminta on manipuloivaa, välttelevää ja suoraan vuorovaikutukseen kykenemätöntä.

Olenko viallinen ja epäkelpo, jos reagoin edellä mainituin tavoin?

Isolla osalla aikuista väestöä on jollakin elämän osa-alueella lapsellista tai teinimäistä toimintaa. Mallit tulevat esille, kun henkilö joutuu omalle epämukavuusalueelle, jossa hän joko ei tiedä miten toimia tai kun jokin epämiellyttävältä tuntuva tunne saa valtaa. Aikuinen lapsi ja teini voi kasvaa täyteen aikuisuuteen oman tiedostavan ymmärtämisen ja työskentelyn myötä. Työskentely tarkoittaa sitä, että vanhaa käytösmallia kyseenalaistetaan ja uutta mallia harjoitellaan ajatuksen kanssa.

Armollinen ymmärrys itseä kohtaan on tärkeä tuki kasvussa. Armollinen ymmärrys  itseä kohtaan on rohkaisevaa ja ymmärtävää sisäistä puhetta. Se ei tarkoita oikeutusta toimia rikkovalla tavalla. Armollisuudessa usko muutoksen mahdollisuuteen säilyy. Vaikka epäonnistuisi haluamassaan uuden mallin toimintatavassa sata kertaa, jaksaa uskoa muutokseen ja jatkaa harjoittelua. Ja kun 101:lla kerralla onnistuu toimimaan toivomallaan rakentavalla tavalla, on lupa antaa itselleen kiitosta onnistumisesta.

Muutos on mahdollinen

Sisäinen kypsymättömyys ei siis ole lopun ikäinen tuomio, olla sitä mitä tänään on. Lapsi kasvaa turvallisten vanhempien hoivassa ja ohjauksessa lapsesta teiniksi ja aikuisuuteen. Jos vanhemmat ovat kykenemättömiä tukemaan lapsen kasvua tässä prosessissa täyteen aikuisuuteen saakka, voi kasvu silti olla mahdollista myöhemmin elämässä. Kasvu vatii lähes aina turvallisen kasvuympäristön, johon kuuluu riittävä vakaus ja turvallisuuden tunne elämässä. Mikäli elämässä on jatkuvia myllerryksiä ja arki mene lähinnä päivästä toiseen selvitessä myrskyn keskellä, ovat kasvun olosuhteet vaikeat. Tällöin tarvitaan joku turvallinen ulkopuolinen aikuinen kasvua tukemaan esim. psykoterapia ja vähintään vuoden terapiaprosessi. Kasvu vaatii voimia ja tilaa oppia tuntemaan itseään sellaisena kuin on. Kasvun mahdollistavat peilit, jotka näkevät kasvajan positiiviesti ja kasvun mahdollisena ja toivottavana.

Näistä merkeistä voit tunnistaa teinin aikuisen vaatteissa: 

  • välttely
  • manipulaatio
  • suora aggressiivisuus
  • epäsuora aggressiivisuus
  • sosiaalinen sopankeitto

Välttely

Välttelijän kanssa keskustelu ristiriitatilanteessa on mahdotonta. Välttelijä vesittää kaikki keskusteluyritykset taitavasti. Hänen keinonsa ovat yksilöllisesti huippuunsa hiottuja, ainoana päämääränä kiusalliseksi kokemansa asian puhumisen välttäminen. Välttelyn keinoja ovat vitsailu, vaikeneminen, toisin sanoittaminen, paikalta pakeneminen. Välttelijä voi käyttää kaikkia näitä keinoja tai osaa niistä. Välttelijää kuvaillaan usein liukkaana kuin saippua, ettei hänestä saa mitään otetta, eikä hänestä voi tietää, mitä hän ajattelee ja tuntee. Välttelijä yrittää kaikin mahdollisin keinoin välttää ilmaisemasta mitä hän syvimmiltään tuntee ja/tai ajattelee.

Välttelijä- vitsailija saa yleensä uudet tuttavat hymyilemään ja nauramaan, sillä hänen keskustelutyylinsä on hauskuuteen pyrkivä. Hän vitsailee kaikesta hienovaraisesti tai suoraan ja kaiken aikaa, tiedostamattaan ja tottumuksesta. Tarkoitus on keventämällä välttää kaikki vakavat keskustelut. Mitä pidempiaikainen tuttavuus välttelijä-vitsailijan kanssa on, sitä vähemmän hänen loputtomat vitsinsä narurattavat. Välttelijä-vitsailija on mestari viihdyttäjä, jota kukaan hänen ympärillään ei ehkä syvemmin tunne, sillä hän välttää näyttämästä todellista minäänsä vitsailun keinoin.

Välttelijä-vitsailijan kanssa vakavat keskusteluyritykset voivat turhauttaa vastapuolen ärtymykseen saakka. Tai tehdä sen, mitä vuorovaikutusmallin on tarkoitus tehdä eli johdattaa keskustelu muualle, kevyempiin aiheisiin. Taitava välttelijä-vitsailija osaa johdattaa keskustelun niin vaivattomasti muihin aiheisiin, että vakavaa keskustelua yrittänyt huomaa vasta jälkeenpäin, ettei tarpeellisesta aiheesta puhuttu lainkaan. Mukavalla mielellä kevyesti jutustelu voi olla niin houkuttelevaa ja miellyttävää, että välttelijä-vitsailija onnistuu manipuloimaan keskustelun yrittäjän moneen kertaan ja loputtomiin muihin aiheisiin.

Välttelijä-vaikenija taas pakenee kaikkea keskustelua vaikenemalla. Jos hän tuntee aiheen jollakin tapaa tukalana, hankalana hänen suunsa napsahtaa kiinni. Välttelijä-vaikenija voi kokea, että hänellä ei ole kysessä olevasta aiheesta mitään mielipidettä tai sanottavaa, tai hän ei halua sanoa mitään, joka voi luoda riitaa. Niinpä hänen suunsa napsahtaa kiinni, Mitä enemmän häntä yrittää saada puhumaan, sitä tiukemmin suu sulkeutuu. Osa välttelijä-vaikenijoista pakenee paikalta ja osa voi jäädä paikalle , mutta puhumaan heitä ei millään keinolla tukalaksi koetusta aiheesta saa. Välttelijä-vaikenija on välttelijöistä helpoiten tunnistettavissa haluttomaksi puhumaan hankalaksi kokemastaan aiheesta.

Myös välttelijä-pakenijan välttämiskäyttäytyminen puhumista kohtaa on niin suoraa, että sen päämäärä, vaikean aiheen välttäminen, on selvää. Välttelijä-pakenija poistuu hiljaa paikalta, jos keskustelun aihe tuntuu tukaltalta. Hän voi ilmaista haluttomuutensa puhumaan sanoittamalla sitä tai poistua vain hiljaa paikalta. Hän voi yhdstää pakenemiseen myös sanoittamisen ja sanoittaa tilannetta vaikkapa toisen jatkuvana hankaluutena ja oikeuttaa poistumisensa itselleen näin. Päämääränä on jälleen selkeästi väistää hankalaksi koettu aihe.

Välttelijä-toisin sanoittaja kuvailee yleensä vastapuolen hankalana tyyppinä, jonka kanssa keskustelu ei vain onnistu. Tarkoitus on hämätä vastapuoli uskomaan, että vika hänen keskusteluhaluttomuuteensa on toisessa osapuolessa. Toisin sanoittaja johdattelee taitavasti keskustelun asiasta A asiaan B asiaan C. Keskutelun logiikka on kuljettaa keskustelua ihan mihin vain muuhun, kuin esille nostettuun aiheesseen oma vastuu tunnistaen. Välttelijä-toisin sanoittajan kanssa keskustelu herättää yleensä vastapuolessa ärtymystä, syyllisyyden tunnetta, vihaa. Näiden tunteiden tarkoitus on hämätä vastapuoli esille nostetusta aiheesta juurikin tunnemylläkkän, jossa esiin nostettu aihe unohtuu ja näin hankalasta aiheesta välttyy puhumasta.

Manipulaatio

Manipulaatioja johdattelee taitavimmillaan toisen tunteita ja keskustelun suuntaa juuri sinne, minne hän haluaa. Perimmäinen tarkoitus on, että manipuloijalla on valta ja muut seuraaavat hänen osoittamaan suuntaan ja tekevät kuten hän haluaa. Manipuloija pyörittää keskustelua ja ohjaa toimintaa puhumalla ja eri tavoin viestimällä. Hän voi kehua vastapuolta ylenpalttisesti jotain halutessaan ja jos hänen tahtonsa ei toteudu, hän muuttaa keinoa. Manipuloija ei kunnioita toisen rajoja eikä tahtoa, vaan hän haluaa oman tahtonsa tavalla tai toisella toteutuvan. Jos manipuloija ei saa haluamaansa miellyttämällä, hän voi käyttää keinoinaan suoraa tai epäsuoraa vihaa tai heittäytyä välttelijäksi. Keinovalikko vaihtelee sen mukaan, miten vastapuoli siihen reagoi.

Suora aggressiivisuus

Suora aggressiivisuus on vihan selkeää ilmaisua ristiriitatilanteissa. Aggressiivisuuden taso voi olla hallitun pelottavaa tai sen tuntuista, että aggressio ei ole hallinnassa. Aggressiota voidaan ilmaista loukkaavalla puhetavalla tai fyysisesti uhkaavasti elehtimällä. Suora aggressiivisuus on selkeää vihan ilmaisua, joka ei jätä vastapuolelle epäselväksi viestiä.

Epäsuora aggressivisuus

Epäsuora aggressiivisuus sen sijaan jättää vastapuolen päättelykyvyn varaan viestin merkityksen. Suoraan kysyttäessä epäsuora aggressiivisuus voidaan selittää muuksi ikuin aggression ilmaisuksi.

Sosiaalinen sopankeitto

Sosiaalisessa sopankeitossa ristiriitaa aiheuttavista asioista puhutaan kaikkien muiden paitsi asianosaisten kanssa. Tällä tyylillä pyritään luomaan eri puolia. Sosiaalinen piiri yritetään saada valitsemaan jokin puoli, asioita sanoittamalla itselle edulliseksi a vastapuolta mustamaalaavaksi. Puolet ja puolueellisuus saattaa vaihdella tilanteen niin vaatiessa.

Miten käyttäytyä aikuisesti, vaikka olisi vielä sisäisesti keskenkasvuinen?

Ydinsääntö on, älä lähde tunnepeliin mukaan. Tunnepeli on kyseessä silloin, kun huomaat, että joissakin vuorovaikutussuhteissa sinulla nousee aina paljon tunteita. Sinulla voi olla ihmissuhde, joka saa sinut kerta toisensa jälkeen olemaan ymmälläsi, ärtynyt, vihainen, surullinen. Pysähdy miettimään, mitä kaikkea tilanteessa tapahtuu. Mitä tunteita siirtyy? Ovatko ne alkujaan sinun tunteita, vai siirtyvätkö jotkut tunteet vuorovaikutuksessa myös sinun tunteiksi aina ollessanne yhteydessä.

Jos huomaat, että tunnetilasi muuttuu kuormittavaksi usein jonkun tietyn ihmisen kanssa, sinulla on lupa ottaa etäisyyttä tästä ihmisestä. Etäisyyden ottaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tekemisissä. Etäisyyttä voi ottaa myös tunnetasolla siten, että ei lähde toisen tunteiden tai manipulaation ohjattavaksi. Tämä tapahtuu parhaiten asettumalla tarkkailijan asemaan vuorovaikutustilanteessa. Tarkkailijan asemaan pääsee kysymällä itseltään, mitä tässä tilanteessa oikein tapahtuu. Ja sen sijaan, että tilanteessa olisi subjektiivisenä kokijana, siirtyykin objektiivisen tarkkailijan asemaan, joka vähentää tunteiden siirtymistä.

Mitä läheisempi ihminen on kyseessä, sitä vaikeampi tarkkailijan asemaan siirtyminen on. Myös omat vahvat ja nopeat tunneheilahtelut vaikuttavat hidastavasti oppimisprosessissa. Siksi on tärkeää opetella vähitellen omien tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja tunteiden säätelyä. Mutta kuten monessa muussakin asiassa harjoitus tekee mestarin. Ja vain harjoittelemalla oppii.

Tärkeintä on muistaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä kasvaa tasapainoiseen aikuisuuteen.

Blogitekstin kirjoittaja

 

Ritva Huusko
Perheterapeutti
Psykoterapeutti, MSc
Psykiatrian sh

2 vastausta
  1. Biritta
    Biritta says:

    tuli vaan mieleen että itse olen tempperamentiltani sellainen joka tuntee vahvasti. Opettelin puolisoni kanssa siihen että en suoraan huuda kun en enää kestä jotain, vaan yritän puhua, yritin ja yritin ja yritin. Vastassa oli aina seinä. Joko mies makasi ahdistuneena sohvalla , tai makas ahdistuneena ja hoki älä jätä. tai mies oli kun ei miltään tuntuisi. Usein jälkimmäistä. Kyllä useamman vuoden kun yritin saada miestä ottamaan vastuunsa sekä tiskeistä että seksuaalisuudesta ja seksistä. Ei auttanut mikään, ei puhuminen, ei pyytäminen, ei itkeminen, eikä edes huutaminen lopulta olin vaan 24/7 vihainen miehelle. Millä oikeudella hän päätti että seksiä on ensin 2 kertaa kuussa 5min, sitten 1krt/kk 5min?
    Aina kun ensin puhuin ja sitten lopulta huusin mies sano joko :mitään ei voi enää tehdä tai älä jätä. Mutta miksi helvetissä mies ei ikinä yrittänyt oma-alotteisesti tehdä mitään asialle??
    Meni urologille haluttomuutensa takia kun lopulta minä varasin ajan! Ja sanoin edellisenä päivänä että joko menee tai sit ei mene maksaa sakkomaksun ja lähtee ovesta. Meni, sai lähetteen mm.testosteroni labroihin! Eikä koskaan mennyt verikokeisiin. 6kk kysyin joka ilta kävikö, miksi ei käynyt. 2vko kun olin kysymättä ja räjähdin asiasta vastas mies : mä luulin ettei mitään ongelmaa enää ole. Miten vi*ussa mies luuli ongelman kadonneen kun edelleen seksiä oli yhtä vähän ku jollain 80v mummolla!! Mikä ihme ex miestäni vaivasi? Itkee että älä jätä jos olin vihainen siitä ettei tee mitään haluttomuudelleen, mutta mitään ei kuitenkaan halunnut tehdä ongelmalle. Miksi? Kyllä olin lopulta niin täynnä miehen kyvyttömyyttä puhua asipista, ratkoa ongelmia varsinki kun usoin ongelma oli se että seksiä oli kuukaudessa 5-10min. Pariauhteessa on 2 okei toki saa elää selibaatissa mutta silloin pitää kestää se että puoliso ei ole onnellinen! Enpä enää yritä ratkoa ongelmia

    Vastaa
    • Ritva Huusko
      Ritva Huusko says:

      Tämä kommentti näkyi vasta nyt elokuussa jostain kumman syystä minulle. Pahoittelen vaastauksen viipymistä.

      Vuorovaikutus parisuhteissa voi olla juurikin yhtä haasteellista, kuin mitä kuvaat. Aihe vaihtelee, mutta tuo kuvailemasi vuorovaikutuksen toimimattomuus on hyvinkin yleistä. Keskustelun tulee olla molemmanpuolista puhetta ja yritys siten tavoittaa toisen tapa ajatella, joka vaikuttaa tapaan toimia. Jos puhuminen ei onnistu, niin useinkin juuri tuo kuvailemasi kehä pyörähdetään käydä keskusteluja yrittäessä. Alkuun se, joka yrittää asioita selvittää on toiveikas, sitten turhautunut, sen jälkeen tulee yleensä epätoivo ja viha. Lopulta tulee luovuttaminen, jos toinen ei millää keinolla suostu dialogiin lähtemään. Yksin on kovin vaikea parisuhteen asioita selvittää. Kyllä siinä aina tarvitaan molemmat osapuolet, että suhteen saa toimivaksi.

      Ongelmien ratkominen on antoisaa, kun molemmat osapuolet suostuvat siihen mukaan. Se tuo tullessaan aidon läheisyyden ja syventää suhdetta. Näin suhde myös rakennetaan vuosikymmeniä kestäväksi, kun puolisoilla on luottamus siihen, että suhteessa ollaan yhdessä ja molempien tahto on luoda suhteesta hyvä.

      Vastaa

Jätä vastaus

Heräsikö ajatuksia artikkelista?
Liity mukaan keskusteluun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *