Ennen raskautta

Vanhemmuuteen suuntautuminen ja sen pohdinta alkaa jo ennen lapsen syntymää, silloin kun lapsen hankkimista aletaan miettimään. Pohditaan onko itsestä vielä tai ollenkaan vanhemmaksi, onko halua ottaa niin isoa vastuuta kannettavaksi.  Pohdintaan liittyy myös parisuhteen läpikäymistä.

Onko puoliso sellainen, että hänen voi luottaa olevan apuna ja tukena vanhemmuudessa. Onko parisuhde sellainen, että siihen voi ajatella sisällyttävänsä lisävastuuta. Blogikirjoituksestani Hyvinvoivan parisuhteen viisi merkkiä, löydät listan asioista, joita parisuhteessa on hyvä olla ennen perheen perustamista.

Jos tunnet, että et ole aivan varma kumppanisi kyspyydestä vanhemmaksi, kannattaa asia pohtia yhdessä hänen kanssaan ja kertoa omasta huolesta. Mikäli kumppanisi ei kykene asialliseen keskusteluun aiheesta, on hyvä varata yhteinen aika ammattilaisen kanssa – jos vielä haluatte pohtia yhdessä perheenlisäystä.

Raskausaika 

Raskaaksi tulo ja raskauden kesto loppuun saakka ei ole itsestäänselvyys. Ensimmäisessä raskaudessa pelko lapsen menettämisestä ei yleensä ole vahvasti läsnä, jos raskaus on käynnistynyt ilman vaikeuksia. Mikäli raskaaksi tulo on ollut vaikeaa tai sinulla on keskenmenoja, menettämisen pelko voi olla läsnä jo raskauden alusta alkaen. Silloin kannattaa kertoa huolesta ja peloista neuvolassa ja pyytää keskusteluaikaa kuntasi palveluista.

Mikäli kotikuntasi palveluita ei ole saatavilla tueksi, Kelan korvaamaan perheterapiaan hakeutuminen on yksi mahdollisuus. Kela korvaa yhtä lailla yksilöpsykoterapian kuin perheterapian työssä jakamisen tukemiseksi. Pelon kanssa ei ole pakko vain selvitä ja elää. Perheterapiassa käsitellään pelkoja ja ja huolia yhdessä puolison kanssa, jolloin asiasta puhuminen ja asian ymmärtäminen helpottuu parisuhteen arjessa. Pelko voi kestää raskauden loppuun saakka ja on tärkeää, ettei sen kanssa jää yksin.

Onnellinen ja suhteellisen huoleton raskausaika helpottaa kiintymyssuhteen luomista vauvan synnyttyä. Siksi raskausaikaan, sen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin kannattaa panostaa. Raskauden ajan työstämistä vaille jääneet pelot ja kuormat voivat haitata kiintymyssuhteen kehittymistä vauvaan. Lämmin ja turvallinen kiintymyssuhde vauvaan, tukee lapsen kasvua ja kehitystä, sekä tuottaa vanhemmille iloa vanhemmuuden haasteiden keskellä.

Raskausajasta on lupa voida nauttia. Suhdetta syntyvään vauvaan luodaan jo raskausaikana. Siksi onkin hyvä osata pyytää ja vaatiakin tukea, jos kokee että mielikuva itsestä äitinä tai suhde vauvaan tai lapsen isään tuntuu haasteelliselta.

Vauva-aika

Vauvan synnyttyä vanhemmat pääsevät tutustumaan tuoreeseen tulokkaaseen ja luomaan omaa suhdetta häneen. Ei ole olemassa liikaa sylissä oloa tai vauvan huomiointia. Vauva hakee katsekontaktia jo heti syntymän jälkeen, vaikkei hän paljon tuossa vaiheessa ympäristöään hahmota.

Äidin tuttu tuoksu ja ääni ovat turvallisia. Tuttu sydämen syke on vauvalle turvallinen ja se rahoitta kohdussa opitulla tavalla ja siksi äidin syli on myös se, jossa vauva yleensä parhaiten alussa rauhoittuu. Isän ja sisarusten äänet ovat tulleet tutuiksi vatsassa kuunnellen ja vauva reagoi niihin. Kaiken kaikkiaan se aänimaailma, joka on ollut vauvan mahassa ollessa, on hänelle tuttu myös syntymän jälkeen.

Vauva alkaa hahmottamaan maailmaa vuorovaikutuksen kautta. Se miten häntä hoidetaan ja hänelle puhutaan muovaa hänen kuvaansa maailmasta ja hänestä itsestään. Vauvakin voi masentua, mikäli hänen tarpeisiinsa ei vastata. Vauva tarvitsee empaattisen, huolehtivan vanhemman, joka pitää huolta hänen fyysisestä turvallisuudesta, levon, ravinnon ja vuorovaikutuksen tarpeista. Näin vauvan kokemus maailmasta lähtee muotoutumaan turvalliseksi.

Vauva, jonka vuorovaikutusyrityksiin ei vastata ja jonka perustarpeista ei huolehdita masentuu. Hän luovuttaa yrittämästä ja tulee passiiviseksi. Perustarpeiden ollessa tyydytetyt vauva kykenee olemaan vuorovaikutuksessa vastapuolen kanssa.

Vanhemmuuden haasteita vauvaiässä ovat valvomisen sietäminen, sillä vauvan unirytmi ei välttämättä ole vielä päivä-yö-rytmi, vaan se voi olla hyvinkin epäsäännöllinen. Syömisrytmi on usein tiheä ja vanhempien uni jää katkonaiseksi. Poikkeuksiakin toki on. Vanhempien on hyvä turvata riittävä uni toisilleen, antamalla toisilleen rauhallista lepoaikaa sovituin vuoroin. Esim. isä voi käydä vauvan kanssa kävelyllä vapaa-aikanaan, että äiti voi sillä aikaa levätä ja vastavuoroisesti isällekin järjestetään lepoaikaa.

Parisuhteen haaste vauva-aikana on liian vähäisen unen tuoma väsymys ja sen tuoma ärtyisyys tai turtumus vanhemmilla. Paras lääke tähän on uni ja lepo. Tasapuolisuus levon osalta kannattaa muistaa ja huolehtia. Kertautunut väsymys voi pahimmillan saada aikaan parisuhdekriisin, uupumuksen tai masennuksen.

Taaperoikä

Taaperoiässä lapsi lähtee liikkeelle tutkimaan maailmaa. Mikäli kiintymyssuhde vanhempiin on turvallinen, on maailman tutkiminen myös turvallisen tuntuista lapselle. Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi saa tutkia hänelle turvalliseksi tehtyä ympäristöä, vanhempien valvoessa tutkimusmatkaa. Vanhemman haasteena on nähdä, mikä on vauvalle turvallista ja mikä voi olla hänelle vaaraksi ja rakentaa ympäristöstä turvallinen sitä mukaa, kun huomataan muutostarpeita. Rajojen asettamisen opettelu alkaa.

Lapsen nukkuminen voi olla jo vauvaikää parempaa. Mutta osalla se on väliin huonompaa. Utelaisuus uusia asioita kohtaan on valtaisa ja liikkumisen ilo, voi verottaa nukkumisen malttamista. Tutut turvalliset iltarutiinit ja rauhoittuminen yöunille ajoissa, helpottaa mahdollisesti yöunia sekä lapsen että vanhemman osalta.

Viimeistään tässä vaiheessa vanhempien kannattaa herätä huoltamaan parisuhdetta, että se pysyy hyvänä. Kahdenkeskistä rauhallista aikuisten aikaa on hyvä järjestää. Parisuhde on lapsen koti, joten sen hoitamiseen kannattaa järjestää aikaa.

Parisuhteen hoitaminen on asioiden puhumista tai yhdessä jonkun mukavan asian tekemistä – ilman kolmatta pyörää eli ruutua. Yhdessä TV:n katselu saattaa täyteläisen arjen keskellä houkuttaa eniten, mutta se ei ole todellista kahdenkeskistä aikaa. Ruutua katsellessa huomion vie kolmas osapuoli eli ruutu. Ilta illan jälkeen tv:n tai tietokoneen ruudun äärellä vietetty aika ei tue parisuhteen osapuolten vuorovaikutusta. Ruutuaikaa voi ja saa toki olla, mutta on hyvä muistaa, että yhdessä TV:n katselu ei ole parisuhteen hoitamista. Parisuhten hoitamista on keskinäinen vuorovaikutus, yhteyden tunteen ylläpitäminen keskustelun avulla.

Leikki-ikä

Leikki-iässä lapsen reviiri laajenee vähitellen ja lapsi alkaa kaipaamaan leikkikavereita. Turvallisen kiintymyssuhteen saanut lapsi uskaltaa jo irroittaa katseen äidistä ja/tai isästä ja leikkiä kaverin kanssa keskittyneesti. Ympäristön tutkiminen laajenee kotitontilta naapurustoon.

Vanhemmilta lapsen kehityshaaste vaatii valppaana olemista ja sanoittamista, että lapsi pysyy tutkimusmatkoillaan turvassa. Lapselle kerrotaan, mihin asti on lupa mennä milloinkin ja missä menee raja, minne ei mennä. Esimerkiksi lapsella voi olla lupa leikkiä omassa pihassa kaverin kanssa ilman vanhempaa, mutta pihalta ei ole lupa poistua ilman vanhempaa.

Vanhempien on hyvä muistaa ottaa yhteistä aikaa, jolloin on voi vaihtaa omia kuulumisia rauhassa. Mitä paremmin vanhempien välinen parisuhde toimii, sitä helpompaa yhteinen kasvatustyö on. Toimivassa parisuhteessa asoista puhuminen ja sopiminen käy luontevasti. Vuosien varrella lapsi oppii tämän toimintamallin vanhempien esimerkistä henkisenä perintönä.

Alakoululaisen vanhempana

Alakoululaisena lapsen reviiri jatkaa kasvamista. Tämä on aktiivisen harrastamisen, tai eri harrastusten kokeilun aikaa. Perheen aikataulut ovat usein hyvin täyteläisiä työn, koulun ja harrastusten keskellä. Rauhallista kotona oloa on huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Lapsen mielenkiinto suuntautuu vähitellen enemmän ja enemmän kavereiden suuntaan.

Perheen kehityshaaste tässä kohtaa on rauhallisen yhteisen ajan turvaaminen, jossa perheenjäsenten kuulumisia vaihdetaan. Edes yksi rauhallinen, yhteinen vapaapäivä viikossa olisi hyvä raivata kalenteriin ja pitää se.

Alakoululaisten vanhemmuus ja parisuhde voi helposti kääntyä huoltosuhteeksi täyteläisen arjen keskellä. Tämä onkin aika, jolloin viimeistään vanhempien tulee ottaa rauhallista, kahdenkeskistä aikaa. Lapset pärjäävät jo tutun ja turvallisen aikuisen kanssa viikonlopun jopa viikonkin, ja vanhempien on mahdollista käydä kahdenkeskinen viikonloppuloma. Tämä mahdollisuus kannattaa järjestää ja käyttää, jotta parisuhteen läheisyys säilyy.

Parisuhteen hyvää keskusteluyhteyttä ja läheisyyttä tarvitaankin alakoululaisen kasvaessa yläkoululaisuutta kohti. Esimurrosikä 10-12 vuotiaana koettelee jo hyvinkin parisuhteen dynamiikkaa. Hyvä ja toimiva parisuhde tukee sekä vanhempien jaksamista että lapsen kasvua. Siksi parisuhteen läheisyyden ylläpitämisestä kannttaa pitää hyvää huolta vanhempana.

Vanhemman ei kannata unohtaa omia tarpeitaan lasten tarpeita täyttäessään, sillä näin tehdessään hän jättää perinnöksi tämän mallin vanhemmuudesta omille lapsilleen. Perintönä saatu malli toimii yleensä seuraavalla sukupolvella samaan malliin. Siksi vanhemmudessa on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä malleja haluan jättää perinnöksi ja toimintamalleiksi lapsilleni. Ja tämän jälkeen voi pohtia, miten omat toimintamallit palvelevat nykyisellään ja mitä siirtyy perintönä eteenpäin.

Yläkoululaisen vanhempana

Viimeistään tässä vaiheessa on vanhempien aika osata antaa lapselle vastuuta ja omaa tilaa. Teinin kasvuhaaste on oppia vastuun kantamista ja itsenäisyyden opettelu turvallisesti perheen sisällä. Nuori kokee olevansa jo hyvinkin iso ja pystyvä, toisaalta hän on hyvinkin tarvitseva vanhempien suhteen. Psyyken rakenteet kasvavat ja muuttuvat vauhdilla kuin myös keho. Nuoren mieli on myllerryksessä ja hän tarvitsee turvallista vanhempaa, aikuista, joka auttaa kasvuhaasteiden läpi.

Nuori kehityshaaste on itsenäistyminen vanhemmista. Vanhemman kehityshaaste on asettaa turvalliset rajat. Pysyä aikuisena silloinkin, kun nuori haastaa ja on “hankala”. Nuoren kehitystehtävä on olla “hankala” hänelle turvallisten aikuisten kanssa, jotta hän saa harjoitella omien rajojen tunnistamista ja pitämistä. Mitä paremmin nuori saa oppia tätä taitoa kotona omien vanhempiensa kanssa, sitä paremmin hän pärjää itsenäistyttyään. Vanhemman kehityshaaste on pitää terveet rajat ja auttaa nuorta tunnesäätelytaitojen opettelussa, sanoittamisessa ja rakentavassa vuorovaikutuksessa.

Blogitekstissään Bro&Ena antavat hyviä vinkkejä teinin kanssa kommunikointiin. Muutos vuorovaikutuksessa, kapina ja yhteydestä vetäytyminen voi hämmentää ja loukata vanhempaa. On hyvä muistaa, että silloin teini elää omaa kehityshaastettaan oikea-aikaisesti.

Vanhempien parisuhteen hoitamiselle jää enemmän rauhallista aikaa. Teinin mielialan vaihtelut ja rajojen kokeilut voivat koetella parisuhdetta. Siksi on tärkeää hoitaa parisuhteen läheisyys kuntoon jo ennen lapsen teini-ikää. Parisuhteen läheisyyden kannalta on tärkeää, että parisuhteessa on opittu kertomaan omista tunteista ja on kokemus itsensä kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisesta kuluneiden vuosien aikana. Tämä auttaa teinin vanhempia pysymään yhtenäisenä linjana, nuoren kokeillessa rajojaan. Kun vanhemmat pysyvät yhtenäisessä linjassa, nuori löytää turvalliset rajat ja saa mahdollisuuden kasvaa tasapainoisuuteen.

Peruskoulun jälkeen

Osa nuorista muuttaa kotoa tässä vaiheessa opiskelujen ollessa toisella paikkakunnalla. Osa jää vielä kotiin vuosiksi. Itsenäistymisen harjoittelu jatkuu. Nuoren vapaus ja vastuu elämäässä kasvaa vähitellen vanhempien opastuksessa.

Suurimmat tunnekuohut alkavat laantumaan ja teinin kanssa voi käydä jo rauhassa hyviä, pitkiä keskusteluja elämän arvoista, suunnasta ja häntä kiinnostavista asioista. Vuosien kasvastustyön tulos alkaa vähitellen näkymään myös vanhemmille. Tähän saakka se on lähinnä näkynyt kodin ulkopuolella, teinin toiminnassa koulussa, harrastuksissa ja kavereiden kanssa – silloin kun kapina ei ole ottanut valtaansa.

Vanhemmilla on yleensä jo hyvin paljon kahdenkeskistä aikaa, nuoren viihtyessä parhaiten kavereiden kanssa ja harrastuksissaan. Parisuhteen toimivuus ja tyydyttävyys tulee näkvyviin viimeistään tässä vaiheessa. Mikäli suhteen hoitaminen on jäänyt sivuseikaksi täyteläisen arjen keskellä, puolisoiden välit voivat olla väljähtyneet. Molemmat tai jompi kumpi osapuolista voi pohtia suhteen jatkumisen edellytyksiä ja omaa haluaan sen suhteen.

Mikäli suhde tuntuu kovin etäiseltä, ja tuntuu ettei yhteistä puhuttavaa lasten ja arjen lisäksi löydy, kannattaa hakeutua pariterapiaan. Jos toisen kanssa on muutoin hyvä olla, mutta arki on ajanut erilleen, uusi läheisyys voi löytyä keskusteluyhteyden kautta. Pariterapiassa opetellaan keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja oman puolison kanssa.

Vanhemmuus täysi-ikäisen lapsen kanssa

Kun pesästä muuttaa viimeinen tai ainoa lapsi jäävät vanhemmat kahdestaan. Vanhemmuus ei lopu, vaikka lapsi muuttaa pesästä omilleen. Hän tarvitsee yhä vanhempien tukea ja itsenäisen selviytymisen ohjausta. Todellinen testi itsenäisestä selviytymisestähän alkaa vasta kotoa muuton myötä.

Kun teini on saanut itsenäistyä turvallisissa rajoissa vanhempien kanssa, hän palaa vähitellen keskusteluyhteyteen vanhempien kanssa vapaaehtoisesti. Jos vanhemmat ovat kontrolloivia ja pelkäävät luottaa, voi nuori kokea sen niin ahdistavana, että hän pitää mieluummin välimatkaa vanhempiin kuin päästää heitä kovin lähelle. Näin nuori voi jäädä yksin omien huoliensa kanssa, kun hän kokee omaa itsenäisyyttään uhattavan. Hyvä muistisääntö vanhemmille on, luottamus lisää luottamusta, vastuu vastuun kantamisen mahdollisuutta.

Kun pohjatyö on tehty vuosien varrella hyvin lasta kasvatettaessa, voi lapsen täysi-ikäisyyteen päästyä luottaa siihen, että hän on saanut riittävän vahvat siivet lentääkseen. Kasvuvuosien aikana nuori on vanhempien toiminnan ja keskusteluyhteyden kautta oppinut luottamaan siihen, että elämä kantaa tai sitten ei. Kun kaikesta voidaan puhua rauhallisesti, syyttämättä ja vanhemmat toimivat lapsen paras keskiössä, nuori osaa tunnistaa avun tarpeensa ja  uskaltaa pyytää sitä tarvitessaan.

Vanhemmuus ei ole täydellistä, kuten ei mikään asia elämässä. Riittää että vanhempana tekee parhaansa, niillä taidoilla, joita hänellä on. Mikäli omat keinot ja taidot tuntuvat riittämättömiltä on viisautta osata tunnistaa ja myöntää avun tarve ja hakea apua. Kun vanhempi toimii näin, hän jättää tämän toimintamallin lapsilleen. Näin vanhemman ei tarvitse kantaa huolta siitä, että nuori jäisi yksin omien murheidensa kanssa ja kaatuisi niiden alle, sillä vanhempi on jo omalla toiminnallaan opettanut, että apua voi ja saa pyytää sitä tarvitessaan.

Parisuhteen osalta, vanhemmat jäävät nyt kahdestaan kotiin. Jos parisuhteesta on pidetty huolta, läheisyys ja keskusteluyhteys toimivat hyvin, on kahdenkeskinen aika luontevaa ja siinä viihdytään yhdessä. Mikäli suhde on väljähtynyt, eikä keskusteluyhteyttä ole, voi pahimmillaan kokea elävänsä vieraan ihmisen kanssa saman katon alla. Osa parisuhteista on ehkä jatkunut tähän saakka vain lasten vuoksi ja nyt onkin aika pohtia, mitä vanhempi itse omalta elämältään haluaa, minä keskiössä.

Jos molemmat suhteen osapuolet haluavat löytää läheisyyden uudelleen, silloin suhteen rakentumisen kannattaa tehdä määrätietoisesti töitä. Pariterapiaan hakeutuminen on todennäköisimmin paras reitti lähteä rakentamaan suhdetta uudelleen. Jos keskusteluyhteyttä ei olla osattu rakentaa lasten kasvuvuosien aikana, sen rakentaminen voi olla haasteellista kahdestaan nytkin. Ammattilaisen mukanaolo keskusteluissa tuo mukanaan uusia näkökulmia ja keinoja puhumisen helpottamiseksi. Pariterapian pituus voi olla muutama käynti ja Kelan tuella pidempi jakso. Kela korvaa pariterapian kuntoutuspsykoterapiana, työssä jaksamisen tukemiseksi.

Milloin kannattaa hakeutua pari- tai perheterapiaan?

Kun koet, että keskusteluyhteys ei kaikista yrityksistä huolimatta rakennu sellaiseksi, että asioita saisi selvitettyä. Merkkejä toimimattomasta vuorovaikutuksesta ovat puhumattomuus, repivät riidat, riidat jotka toistavat samaa kehää. Kun omat voimat hupenevat ristiriitojen ja selvittämättömien asioiden keskelle, eikä uskoa enää löydy siihen, että asiat selviäisivät. Tai haluatte löytää uudenlaista läheisyyttä parisuhteeseenne. Ajan varaat kätevästi tästä linkistä www.terapeuttitalo.com/varaa-aika

Blogitekstin kirjoittaja

Ritva Huusko

Psykoterapeutti (MSc)

Psykiatrinen sairaanhoitaja