Millainen on onnellinen lapsuus

Onnellinen lapsuus on mielestäni huoletonta, “lapsellista” aikaa. Lapsellisella tarkoitan sitä, että lapsena saa olla lapsi, eikä tarvitse kantaa aikuisten vastuuta. Lapsen ei tarvitse kantaa vastuuta vanhemmistaan ja heidän ongelmistaan, vaan vanhempien tehtävä on pitää huolta lapsen hyvinvoinnista.

Lapsen ymmärtäminen ja auttaminen on tärkeää. Vaikka tuntuisi, että lapsi olisi itselle kuin maailman paras ystävä, ei vanhempi silti voi kuormittaa ja vuodattaa lapselle omia ongelmiaan. Lapsen tapa käistellä asioita on aivan erilainen kuin aikuisen.

Itsenäisyyteen kasvun prosessi

Myös lapsen valmisteleminen pikkuhiljaa itsenäistymiseen on tärkeää. Pienistä asioista aloittaen. Oman huoneen siivous, lelujen kerääminen pois leikkien jälkeen, astioiden laitto, uusiin ruokiin totutteleminen. Vastuuta voi antaa sitä mukaan, kun ikää ja ymmärrystä kertyy. Mutta myös vastuun lisääntyessä, tulee oikeuksien ja vapauksien lisääntyä, eikä vain kuormittaa lasta vastuulla ja vaatimuksilla.

Rajojen laitto, esim. kotiintuloajat ovat tärkeitä, ja se että lapsi ymmärtää, miksi niitä asetetaan. Rajat eivät ole kiusaamista, vaan välittämistä ja lapsi halutaan pitää turvassa. Lapsi ei sitä itse välttämättä ymmärrä vasta kuin vanhemmalla iällä. Luottamus ei synny yhdessä päivässä, varsinkaan, jos sitä on rikottu. Rajojen asettamisella myös testataan luottamusta ja opetetaan, että sovituista asioista on pidettävä kiinni, niin arjessa kuin työelämässä ja koulussa.

Kommunikointi on tärkeää

Myös kommunikointi on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista perheissä. Ilman kommunikointia emme voi ymmärtää toisen tunteita ja tarpeita, sillä eihän kukaan meistä ole ajatusten lukija. Pienestä asti lapselle pitäisi opettaa kertomaan, miltä asiat tuntuvat, jos kiukuttaa, mietitään yhdessä miksi. Lapsen ja vanhempien elämä on helpompaa ja mukavampaa, kun ei tarvitse kipuilla ja tuskaille, kun ei ymmärretä.

Jos lapsi tai teini on hukassa itsensä kanssa, tulisi vanhempien parhaansa mukaan ymmärtää ja auttaa lasta. Tukea tätä, mitä ikinä hän päättääkään. Jos vanhemmat painostavat olemaan tai tekemään jotain, mitä lapsi ei itse ajattele olevansa tai halua tehdä, lapsi sulkee itsensä muurin sisään, yrittäen piilottaa vanhemmiltaan itseään ja tunteitaan. Tämä taas estää kommunikoinnin lapsen ja perheen välillä.

Avun hakeminen tarvittaessa

Avun hakeminen, kun se on tarpeen. Jos vanhemmat uupuvat ja kokevat etteivät yksinkertaisesti jaksa, tulisi heidän ymmärtää hakea apua esimerkiksi sosiaalityöntekijöiltä. Sillä sitä vartenhan he työtään tekevät, auttaakseen perheitä. Mieluummin avun hakeminen ajoissa, kuin se että uupuu eikä pysty tarjoamaan perheelleen itsestä kaikkea sitä hyvää, mitä haluaisi antaa.

Vanhempien tehtävä on olla läsnä, jotta lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Myös asioiden sanominen ääneen, kuten “olet tärkeä” tai “rakastan sinua” ja niiden näyttäminen, on korvaamatonta. Sillä jokainen meistä haluaa rakastaa ja olla rakastettu.

Tekstin kirjoittaja:

Esther Koskela

17-vuotias elämän pohdiskelija