ADHD voi tuoda kuormaa perhe-elämään. Vanhemmilla, joilla on ADHD voi olla vaikeuksia
- unohteluissa
- impulsiivisuudessa
- matalassa turhautumisen sietokyvyssä
- mielialan vaihteluissa
- levottomuudessa
ADHD piirteiden haaste vanhemmuuteen
Nämä piirteet voivat tehdä johdonmukaisuuden ylläpitämisestä haastavaa. Vanhemmat saattavat tarjota lapsilleen vähemmän tai laadultaan vaihtelevaa valvontaa ja olla vähemmän taitavia luovassa ongelmanratkaisussa. Ongelmia voidaan käsitellä toistuvasti samalla tavalla sen sijaan, että keksittäisiin uusia tehokkaampia tapoja käsitellä tilanteita. ADHD voi myös tehdä joustavuudesta vaikeaa vanhemman jumiutumisen vuoksi.
ADHD jumiutuminen, jota kutsutaan myös hyperfokusoitumiseksi, tarkoittaa sitä, että henkilö keskittyy niin intensiivisesti johonkin tehtävään tai aktiviteettiin, että hänellä on vaikeuksia siirtyä pois siitä tai vaihtaa toiseen tehtävään. Siirtymisen vaikeus voi näkyä vanhemmuudessa sekä ajatusmallista toiseen siirtymisen että tekemisen muutoksen haasteena.
Jumiutuminen voi olla ongelmallista, kun se häiritsee päivittäisiä rutiineja, työtä tai opiskelua. Esimerkiksi henkilö saattaa uppoutua tietokonepeliin tai johonkin mielenkiintoiseen projektiin niin, että unohtaa syödä, nukkua tai hoitaa muita tärkeitä tehtäviä. Tai vanhemmalla voi olla joku ajatusmalli, josta hänen on vaikea ellei mahdoton ajatella ja kuulla toisen erilaista tapaa ajatella ja nähdä asiaa. Tämä piirre luo konflikteja vanhemman ja lapsen välille lapsen kasvaessa ja alkaessa muodostaa omaa ajattelu- ja toimintamalliaan eri tilanteissa.
ADHD:n jumiutumisen helpottamisen strategioita
- Ensin tulee tehdä tietoinen päätös, että haluaa toimia rakentavammalla tavalla: Ei riitä vain ajatus tai sen sanominen, että olisihan se hyvä toimia toisin. Tämän jälkeen on mahdollista ottaa käyttöön käytännön työkaluja.
- Ajankäytön hallinnan työkalut: Käyttämällä ajastimia, hälytyksiä ja suunnitelmia henkilö voi asettaa rajat sille, kuinka kauan hän keskittyy yhteen tehtävään.
- Päivän ohjelman suunnittelu etukäteen: Päivän ohjelman ollessa vain ajatustasolla, voi tehtävästä toiseen olla haasteellisempaa. Kun päivän rakenne on selkeästi esillä kalenterissa tai päätettynä mielessä, on tekemisestä toiseen siirtyminen helpompaa.
- Taukojen suunnittelu: Säännölliset tauot auttavat estämään liiallisen keskittymisen ja auttavat henkilöä siirtymään uusiin tehtäviin.
- Tehtävien pilkkominen: Suurten tehtävien pilkkominen pienempiin osiin voi auttaa henkilöä siirtymään helpommin tehtävästä toiseen. Liian isot asiakokonaisuudet voivat tehdä siirtymän hankalaksi, kun on vaikea päättää mistä laidasta tehtävää olisi hyvä aloittaa.
- Rutiinien luominen: Säännölliset rutiinit voivat auttaa henkilöä pysymään tehtävissä, jotka vaativat siirtymistä toiseen toimintaan. Rutiinin opettelu ottaa aikansa ja voi turhauttaa, mutta kun asioista on tullut rutiineja niiden tekemisen aloittaminen sujuu vähemmin ponnisteluin.
- Armollisuuden opettelu sekä itseä että toisia kohtaan: On tärkeää oppia kuuntelemaan muiden mielipiteitä ja osoittamaan niitä kohtaan arvostusta ja kunnioitusta. Jokaisen mielipide on yhtä tärkeä ja arvokas. Oman mielipiteen ja tekemisen tavan tunnistaminen omaksi tavaksi ja toisten tavan kunnioittaminen helpottaa ajatusjumeista pääsyä.
On tärkeää, että henkilö, jolla on ADHD, saa tukea ja ohjausta näiden strategioiden käyttöönotossa. Joskus myös ammattilaisen, kuten psykologin, psykoterapeutin, erityisopettajan ja perhekuntoutuksen apu voi olla tarpeen. Perheterapiasta voidaan ammentaa apua perheen vuorovaikutussuhteiden toimivuuteen sekä rutiinien opetteluun.
Toki vanhempi, jolla on ADHD voi olla myös hyvin luova ongelmanratkaisussa, mutta seuraavan kerran tilanteen toistuessa toimintamalli on unohtunut. Looginen, kerta toisensa jälkeen samanlaisen toimintamallin toistaminen voi olla haasteellista ja jopa tylsää ADHD persoonalle. Lapsi taas tarvitsee miljoona samanlaista toistoa oppiakseen, joten lapsen kannalta on haasteellista, jos toimintamalli muuttuu kerrasta toiseen. Lapsen kasvua ja kehitystä tukee tutut ja turvalliset, samanlaisina toistuvat hyvät rutiinit.
Esimerkkejä vanhemman ADHD haasteista
Tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD-hoito lapsille on usein vähemmän tehokasta, kun yksi tai molemmat vanhemmat kärsivät myös ADHD:sta. Tämä voi johtua siitä, että vanhemman ADHD-piirteet voivat tehdä hoito-ohjeiden noudattamisesta vaikeampaa. Esimerkiksi lapsen lääkityksen muistaminen ja antaminen voi olla haastavaa ADHD:ta sairastavalle vanhemmalle.
Kun vanhemmalla on diagnosoimaton tai hoitamaton ADHD, vanhemmuuden stressi voi olla vieläkin kuormittavampaa. Jokapäiväisen toiminnanohjauksen häiriöt voivat vaikeuttaa sekä vanhempien että lasten selviytymistä. Lapsi tarvitsee arjessa vanhemmalta toiminnanohjausta, mutta jos vanhemman omassa toiminnanohjauksessa on isoja haasteita, hänen on vaikea opettaa sitä lapselle. On tärkeää, että sekä lapsi että vanhempi saavat diagnoosin ja tukea, jotta perheenjäsenet voivat ymmärtää kohtaamiaan haasteita ja aloittaa tehokkaat hoitokeinot.
Perheterapia ADHD -haasteiden tueksi
Perheterapia voi olla erittäin hyödyllinen työkalu vanhemmille, joilla on ADHD, ja heidän perheilleen. ADHD voi vaikuttaa monin tavoin vanhemmuuteen, mukaan lukien keskittymiskyvyn, järjestelmällisyyden ja kärsivällisyyden haasteet.
Perheterapian avulla voidaan käsitellä seuraavia asioita
Perheterapiassa voidaan auttaa perhettä ymmärryksen lisäämisessä, kommunikaation parantamisessa, strategioiden kehittämisessä, tukiverkoston rakentamisessa, itsetunnon vahvistamisessa ja konfliktien ratkaisemisessa.
Ymmärryksen lisääminen
Perheterapia voi auttaa perhettä ymmärtämään paremmin ADHD:n vaikutuksia ja sitä, miten se voi vaikuttaa vanhemman kykyyn hoitaa vanhemmuuden tehtäviä. Ymmärryksen lisääminen ADHD:n vaikutuksista on keskeinen osa perheterapiaa, kun työstetään vanhemman ADHD:sta johtuvia haasteita.
Perhe, jossa toisella vanhemmalla on ADHD, saattaa kohdata tilanteita, joissa vanhemman on vaikea pysyä johdonmukaisena ja suunnitelmallisena päivittäisissä rutiineissa, kuten lasten nukkumaanmenoaikojen tai kotitehtävien valvonnassa. Tämä voi johtaa ristiriitoihin ja turhautumiseen sekä vanhemman että lasten kesken.
Perheterapiassa terapeutti voi auttaa perhettä ymmärtämään, miten ADHD vaikuttaa vanhemman toimintakykyyn. Esimerkiksi: Terapeutti selittää, että ADHD voi aiheuttaa vaikeuksia keskittyä, suunnitella etukäteen ja seurata rutiineja, mikä voi tehdä vanhemmuuden tehtävistä haastavampia. Terapeutti voi käyttää visuaalisia apuvälineitä tai esimerkkejä selittääkseen, miten ADHD:n oireet, kuten impulsiivisuus tai unohtelu, ilmenevät arkielämässä.
Terapeutti voi järjestää harjoituksia, joissa perheenjäsenet saavat kokea, miltä tuntuu, kun keskittymistä häiritään, jotta he voivat paremmin ymmärtää ADHD:ta sairastavan vanhemman kokemuksia. Kun perhe ymmärtää paremmin ADHD:n vaikutuksia, he voivat kehittää myötätuntoisemman suhtautumisen ja oppia tukemaan toisiaan paremmin.
Esimerkiksi lapset ja toinen vanhempi voivat oppia tunnistamaan, milloin ADHD-vanhempi tarvitsee lisätukea, ja yhdessä he voivat luoda uusia rutiineja, jotka ottavat huomioon ADHD:n tuomat haasteet. Tietenkään lapselle ei sälytetä vastuuta vanhemmasta, vaan helpotetaan lapsen oloa sillä, että hänellä on lupa hoksauttaa vanhempaa asioista, joita hän huomaa. Lisäksi ymmärrys voi auttaa vähentämään syyllisyyttä ja häpeää, joita ADHD-vanhempi saattaa kokea, ja näin parantaa koko perheen hyvinvointia.
Kommunikaation parantaminen
Perheterapia voi auttaa parantamaan perheenjäsenten välistä kommunikaatiota ja vuorovaikutusta, mikä on tärkeää, kun käsitellään ADHD:n tuomia haasteita. Kommunikaation parantaminen on olennainen osa perheterapiaa, erityisesti kun työstetään ADHD:n tuomia haasteita perhe-elämässä.
Perheessä, jossa toisella vanhemmalla on ADHD, voi olla tilanteita, joissa vanhemman on vaikea pysyä keskustelussa mukana tai hän saattaa keskeyttää muita impulsiivisesti. Tämä voi aiheuttaa turhautumista ja väärinymmärryksiä perheenjäsenten välillä.
Perheterapiassa terapeutti voi auttaa perhettä kehittämään parempia kommunikaatiotapoja. Esimerkiksi: Terapeutti voi opettaa perheelle ”vuoropuhelun” tekniikoita, joissa jokainen perheenjäsen saa vuorollaan puhua ilman keskeytyksiä, kun taas muut kuuntelevat aktiivisesti.
Terapeutti voi auttaa ADHD-vanhempaa tunnistamaan hetket, jolloin impulsiivisuus vaikuttaa keskusteluun, ja kehittämään strategioita, kuten muistiinpanojen tekemistä tai keskustelun rauhoittamista, jotta hän voi osallistua vuorovaikutukseen tehokkaammin.
Perheterapia voi sisältää harjoituksia, jotka auttavat perhettä ilmaisemaan tunteitaan ja tarpeitaan selkeästi ja rakentavasti, mikä voi vähentää väärinkäsityksiä ja konflikteja.
Kun perhe oppii kommunikoimaan tehokkaammin, se voi johtaa parempaan ymmärrykseen ja empatiaan ADHD:n vaikutuksista ja vähentää perheen sisäistä jännitettä. Tämä voi auttaa perhettä toimimaan yhtenäisemmin ja tukemaan toisiaan paremmin ADHD:n tuomien haasteiden keskellä.
Strategioiden kehittäminen
Terapeutti voi auttaa vanhempaa kehittämään strategioita ja rutiineja, jotka helpottavat arjen hallintaa ja tekevät vanhemmuudesta hallittavampaa.
Strategioiden kehittäminen on tärkeä osa perheterapiaa, kun työstetään ADHD:n tuomia haasteita. ADHD voi vaikuttaa monin tavoin perheen arkeen ja vanhemmuuteen, kuten ajanhallinnan, organisoinnin ja keskittymisen vaikeuksina.
Terapeutti voi auttaa vanhempaa kehittämään konkreettisia strategioita ja rutiineja, jotka tukevat näiden haasteiden hallintaa. Vanhempi, jolla on ADHD, saattaa kokea vaikeuksia muistaa ja noudattaa lapsen päivittäisiä rutiineja, kuten läksyjen tekemistä, harrastuksiin viemistä tai nukkumaanmenoaikoja. Tämä voi aiheuttaa epäjärjestystä ja stressiä koko perheelle.
Perheterapeutti voi työskennellä vanhemman kanssa luodakseen selkeän ja yksinkertaisen päivittäisen aikataulun, joka sisältää kaikki tärkeät rutiinit. Tämä aikataulu voi olla visuaalisesti esillä esimerkiksi jääkaapin ovessa tai muussa keskeisessä paikassa kodissa. Lisäksi voidaan käyttää hälytyksiä tai muistutuksia puhelimessa, jotka auttavat vanhempaa muistamaan tärkeät tehtävät ja ajankohdat.
Terapeutti voi myös auttaa vanhempaa kehittämään tapoja, joilla hän voi vähentää häiriötekijöitä ja keskittyä paremmin lapsen kanssa vietettyyn aikaan. Esimerkiksi, vanhempi voi oppia asettamaan puhelimen äänettömälle ja pitämään television kiinni läksyjen teon aikana. Näiden strategioiden avulla vanhempi voi tuntea olonsa enemmän kontrollissa ja vähentää ADHD:n aiheuttamaa stressiä perhe-elämässä. Samalla lapsi saa enemmän johdonmukaisuutta ja turvallisuuden tunnetta, mikä on tärkeää hänen kehitykselleen ja hyvinvoinnilleen.
Tukiverkoston rakentaminen
Terapia voi auttaa vanhempaa rakentamaan tukiverkoston, joka tarjoaa apua ja tukea, kun sitä tarvitaan. Tukiverkoston rakentaminen on olennainen osa perheen tukemista, kun yksi vanhemmista kamppailee ADHD:n kanssa. Tukiverkosto voi koostua sukulaisista, ystävistä, ammattilaisista ja yhteisön jäsenistä, jotka tarjoavat apua ja tukea arjen haasteissa.
Terapeutti voi auttaa ADHD -vanhempaa tunnistamaan ihmisiä hänen elämässään, jotka voivat tarjota konkreettista apua ja tukea. Esimerkiksi, jos vanhemmalla on vaikeuksia pysyä aikataulussa ja viedä lapsia harrastuksiin, terapeutti voi ehdottaa, että vanhempi pyytää luotettavaa ystävää tai perheenjäsentä auttamaan lasten kuljettamisessa tiettyinä päivinä.
Lisäksi terapeutti voi ohjata vanhempaa liittymään paikallisiin tukiryhmiin, joissa hän voi tavata muita ADHD:n kanssa eläviä vanhempia. Tämä voi tarjota vertaistukea ja mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja strategioita muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Terapeutti voi myös neuvoa vanhempaa käyttämään ammattilaisia, kuten lastenhoitajia tai järjestöjen tarjoamia palveluita, jotka voivat helpottaa arjen paineita ja antaa vanhemmalle hengähdystauon.
Näiden toimien avulla vanhempi voi tuntea olonsa vähemmän yksinäiseksi ja ylikuormittuneeksi, ja perhe voi saada tarvitsemaansa tukea ja joustavuutta arjen haasteiden keskellä. Tukiverkoston avulla vanhempi voi myös saada uusia näkökulmia ja oppia uusia tapoja hallita ADHD:n tuomia haasteita.
Itsetunnon vahvistaminen
ADHD:n kanssa kamppailevat vanhemmat voivat kokea syyllisyyttä tai alhaisen itsetunnon. Perheterapia voi auttaa heitä tunnistamaan vahvuuksiaan ja rakentamaan positiivisempaa itsekuvaa. Itsetunnon vahvistaminen on tärkeä osa perheterapiaa, erityisesti kun työstetään ADHD:n tuomia haasteita perhe-elämässä. Kun vanhempi, jolla on ADHD, oppii tunnistamaan ja arvostamaan omia vahvuuksiaan, se voi vaikuttaa positiivisesti koko perheen dynamiikkaan.
Perheterapeutti työskentelee ADHD -vanhemman kanssa tunnistaakseen tämän ainutlaatuiset vahvuudet ja kyvyt. Esimerkiksi vanhempi saattaa olla erittäin luova ja hyvä keksimään uusia leikkejä ja aktiviteetteja lapsille.
Perheterapeutti auttaa vanhempaa näkemään, kuinka tämä luovuus on arvokas resurssi perhe-elämässä ja kuinka se voi tuoda iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta perheeseen. Terapeutti voi myös auttaa vanhempaa asettamaan realistisia tavoitteita ja juhlimaan pieniäkin saavutuksia, mikä vahvistaa vanhemman uskoa omiin kykyihinsä.
Kun vanhempi kokee onnistumisia ja saa positiivista palautetta, se voi parantaa itsetuntoa ja vähentää syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Lisäksi terapiaistunnoissa voidaan käyttää rooliharjoituksia ja muita menetelmiä, jotka auttavat vanhempaa harjoittelemaan ja vahvistamaan vanhemmuustaitojaan turvallisessa ympäristössä.
Tämä voi auttaa vanhempaa tuntemaan itsensä varmemmaksi ja pätevämmäksi vanhempana, mikä puolestaan voi vähentää perheen sisäistä jännitettä ja parantaa vanhemman ja lasten välistä suhdetta. Kun vanhemman itsetunto kasvaa, hän kykenee paremmin kohtaamaan ADHD:n tuomat haasteet ja toimimaan tehokkaammin vanhempana. Tämä voi johtaa myönteisiin muutoksiin koko perheen hyvinvoinnissa. Konfliktien ratkaiseminen: Perheterapia voi auttaa perheitä ratkaisemaan konflikteja ja jännitteitä, jotka johtuvat ADHD:n aiheuttamista haasteista.
Konfliktien ratkaiseminen
Konfliktien ratkaiseminen on tärkeä osa perheterapiaa, kun käsitellään ADHD:n tuomia haasteita. Perheessä, jossa toisella vanhemmalla on ADHD, voi ilmetä jatkuvia erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä. Esimerkiksi vanhempi saattaa unohtaa usein lapsen harrastuksiin liittyviä velvoitteita tai kotitöitä, ja uppoutua niiden sijaan omaan hyperfokukseensa pitkiksi ajoiksi.
Näiden seurauksena kumppanin ärtyminen on oikein ymmärrettävää ja siitä seuraa turhautumista ja riitoja kumppanin kanssa. Perheterapiassa terapeutti voi auttaa perhettä tunnistamaan kommunikaation puutteet ja kehittämään selkeitä kommunikaatiostrategioita. Terapeutti voi esimerkiksi opettaa perheelle, miten he voivat käyttää kalentereita ja muistilistoja tehtävien hallinnassa. Tämä auttaa ADHD:ta sairastavaa vanhempaa muistamaan sitoumuksensa ja vähentämään unohtamisesta johtuvia konflikteja.
Lisäksi terapeutti voi opastaa perhettä käyttämään ”minä-viestejä” kommunikoidessaan tunteistaan, mikä voi auttaa vähentämään syyttelyä ja edistämään ymmärrystä. Kun perhe oppii ratkaisemaan konflikteja rakentavasti, se voi vähentää jännitteitä ja parantaa perheenjäsenten välistä suhdetta. Tämä voi johtaa myönteisempään perheilmapiiriin ja vahvistaa perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta.
On tärkeää muistaa , että perheterapia on räätälöity vastaamaan perheen yksilöllisiä tarpeita ja että se toteutetaan ammattitaitoisen terapeutin toimesta, jolla on kokemusta ADHD:n kanssa työskentelystä.
Blogitekstin kirjoittaja
Ritva Huusko
Perheterapeutti, psykoterapeutti